Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


lauantai, 2. helmikuu 2013

HELMIKUUN TARINAT

scenery4109.gif

Täällä on Sivusilmäily

blogiin kirjoittavalle 

ihanalle henkilölle tunnustus

sivusilm%25C3%25A4ily%25C3%25A4.jpg








Helmikuu

 

Tarina päivässä

1.  KAKSIN KÄSIN

2.  LIEKKI

3. PARISKUNTA

4. JOTAIN SINISTÄ

5. KATSON TAIVAALLE

6. SIVUÄÄNIÄ

7.PULINA

8. PARASTA ENNEN

9. VERRATON

10 . VANHUS

11. LIIKUTTA

12. TOMU

13. SYRJÄLLÄÄN

14.  NELIÖ

15.  NUOTIO

16. EILEN

17. TUHTI

18. KARKELOIN

19. MINÄ

20. AIKOJEN ALUSSA

21. OLEN HYVÄ

22. TOTTUMUS

23. HÄKKI

24. LENNOSTA

 25. KOUKKU

26. KIRMATA

27. LAPSUUSMUISTO

 28. VAHVIN LÄÄKITYS

 

Helmikuun tarinat


IHMISEN LUONETTA VOI KÄSITELLÄ KÄSIEN TOIMINTA PERUSTEELLA

Kumpi on sinun johtava kätesi?

Saat selvä kun risteyttää SORMET

ja katsot kumpaan käden peukalo jää päällimmäiseksi
Kun sinulla jää päällimmäiseksi:

VASEN  peukalo  olet    erittäin tunnepitoinen
OIKEA    peukalo  olet  loogisestI analysoiva  ihminen

Risteytettiin KÄDET, kumpi pysyy päällimmäisenä?
VASEN         -  hurmaava , etevä
OIKEA        -   tavallinen rauhallinen  luonne

Taputtaa käsiä yhteen

Kumpi käsiäsi taputtelee toista

VASEN -    epäröivä , myötätuntoinen.
OIKEA  -- itsevarma, harkitsevaa

423483_338195596223484_151597838216595_9

Liekki lämmitää kun on külmä. Katson nuotioon ja olen rakastunut nuotionmestariin. Hän on suuri , miehekäs, parrakas  komia. Hänellä on harmasävyiset silmät ja hymyileva suu.Hänellä on isot kädet . Olen hänelle apulaseksi metsässä,  kun hän  varastoi talvipuita.Olen rakastunut . Katson ja olen rakastunut edelleen .

0_8daa8_b9248b81_L.gif

 

 

Mennessään naimisiin ajattelin että haluaisin olla sen miehen kanssa elämäni loppuun asti.  Olin silloin nuori ja rakastunut. Oltiin onnellisia kun lapset syntyivät, mutta arkihuolet ja muut murheet ja pulmat

varjostivat elämän ja silloin todettiin, että ei rakkautta ole ollutkaan, kun ei kestänyt yhtään mitään.. Rakkaus on pitkämielinen, lempeä, ei kadehdi, ei kerskaile, ei pöykeilee, ei käyttäydy sopimattomasti, ei muista pahaa.

 Iso vahinko ettei sitä silloin tiennyt. Eikä osannut antaa paljon asioita anteeksi. Ei halunnut kärsiä yhtään, aina löysin pahaa vaan toisesta ihmisestä. Oltiin katkeroituneita ja äreitä.

Onneksi virheistä saa oppia. Nyt on minulla kolmas aviomies.  Toivon ainakin nyt, että voisin olla sen ihmisen kanssa ihana pariskunta ja yhdessä olla siihen asti, kun kuolema meitä erottaa.  Olen ainakin hyvin toisenlainen suhteessa. Ainakin parempi.

Haluaisin pitää kädestä kiinni ja mennä merenrannalle ja katsoa auringonlaskua!  Tää ois mun  ihanne !

 


0_7f07e_5bf4c0e9_L.png



Olen ollut sinisen koukussa jo 12 vuotta . Ensimmäisen sinisen astian ostin kirpikselta ja sen jälkeen aina kävin etsimässä jotakin sinista .. Näin ollen on kertynyt paljon kauniita sinisia asioita . Eikä minä nyt enää ei ostaa kaikkea mitä silmä näkee mut  kuitenkin jotakin sinista aina tartuu käteeni.Täällä on kuva 6 vuoden takaa, nyt on kirjahylly ihan täynnä niitä ja  ajattelen että voisinko ma niistä luopua ? Miten luopua rakkaistani tavaroistani? Kuka tiedä?   täällä vieläkin jotakin sinistä

http://natnie01.vuodatus.net/lue/2009/04/sinista

Sinine.jpg


 Minulle tuli heti assosiaatio tämän päivän aiheesta katri Helena .  Mielestäni kiva nainen ...Klikka kuva niin kuuntelet kauniin laulun . Katson sineentaivaan löytyy NO/PA blogistaan..

katri%2520helena.jpg

 

http://nollavaimonpaluu.blogspot.fi/2013/02/katson-taivaalle.html

ja tämä laulu

http://http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=uqQZWyC4qqA

muistutta meidän ensimmäistä  tapamista mieheni kanssa

0_4f94f_4f87a72c_S.jpg





logo.gif

linnukaa.pngtäällä luonnosta sivuääniä ..

 

Löytyy netistä... klikka kuvan päälle..

Mutta tänään kuuluu kämpässäni naapurini muuttoäänet, just parasta aikaa ja just sopivasti teemaan liittyvää. Täytyy sanoa naapurille kiitokset muutosta, vaikka hän ihmettelis varmaan, että minkä takia kiitetään.

Minulla on ollut tapana kuunnella aina musiikkia sivuäänenä, joskus tykkään ihan olla hiljaisuudessakin, mutta enimmäkseen pitää olla musiikki päällä. . Hiljaisena sivuäänenä.

Minulla ei ole kovaäänisiä naapureita eikä muita metelöitsijöitä, joten elämä on hiljaista, paitsi linnunlaulua ja oravien juoksenteluääniä pitkin mäntyjää. Kaikista eniten tykkään pikkulasten meteliäänistä, sillä olin lastentarhanopettajana 27 vuotta ja olen tottunut kun 27 lasta leikkii samassa huoneessa ja jokaisella on tärkeitä asioita sanottavana...  Tämä on aivan mahdoton homma monellekin aikuiselle ihmiselle, mutta minä viihdyin ihan varmasti. Sen takia ehkä pitää olla radio päällä sivuäänenä että ei olisi liian hiljaista.  Totta kai kun on pääsärky – silloin olkaa ihan hiljaa!

Aijaa – unohdin että joskus on yöllä jotakin sivuääniä tulossa minun vasemmalta puoleltani jossa se ukko kuorsailee – joskus kuuntelen hartaasti ja tykkään, että hän kuorsailee joten on varmasti elossa.




Pulina

Tämä oli minulle uutta, että unkariksi on pulina palaveri. Hehheh, tämä on hauskaa … meillä oli työpaikassa aina jotakin palaverejä- elikkä se tarkoitakin pulinaa..

Ensiksi pulisi johtaja ja sitten pulisimme me. Oliko hyötyä?  Ainakin toivottiin.

Olen kuullut myös dementoituneet ihmisten puhepulinaa, kun ne vaan juttelee jostakin ja pitkään aikaa, jotakin järkevää sanakin tule vahingossa, mutta enimmäkseen on se korvalle kuin puron pulinaa. Hän vaan kuuntelee ääntänsä ja nauttii  sanojen pulinasta .

Hyvällä hoitajalla pitää olla aika hyvät hermot, että kestää semmoista päivästä päivää, mutta ei sinne jokainen menekään, tämä on ammattiin vaativuus. Pikkuhiljaa voi siihen tottua, kun tottuu lastentarhassa lasten pulinaan.

Vaikea sanoa  … onko se pulinaa  kun vanhat juoppo ukot pulisee aina sama asiaa monta kertaa ja aloittaa taas ja taas samasta aiheesta.  Puheen pulinaa on monestikin sama kuin puron pulinaa,

Olen sitä sana kuullut vaan huonosta näkökulmasta mutta on sille kaunis puoli, kun miettiä puron pulinaa. Onko sekin pulinaa, kun pikku baby jokeltaa? Tämä on kyllä ihanin pulina jota vois kuunnella loputtomiin.

Läheisiä sanoja: pulikka, pulikoida, pulikointi, pulipäinen, pulipää, lörpötellä, jaaritella, puhella, jokeltaa, pulista, pälpättää, babiladar, molottaa.

Puliseva ääni! Pulinat pois! Kiitos, kun oppiin jotain uutta tänäänkin päivänä!

pulina.jpg

 


 



parasta ennen.JPG

Täytyy sanoa, että aika montaa ihmistä osta kaupasta semmoista tavaraa jossa on punainen lappu. Vaikka ei sitä uskonut ennen, kuin asuin Eestissä, siellä kun arvaillaan, että Suomi on miljonäärien maa, täällä ei ole työttömyyttä, eikä alkoholisteja eikä köyhiä. Tosi - se oli noin 12 v. takaisin, nyt on maailma avartunut ja enää ei ole Virossakin näin tyhmiä, kuin olin minä ennen muuttoa Suomeen.. Kyllä ne Tallinna ihmiset tiesivät suomalaisista enemmän, kuin ne joka asuu kauempana  kylissä ja etelämpänä Virossa, ei he  muuta osannut veikata, kuin sitä, että siellä vasta ne rikkaat asuu. Mutta että täällä on leipäjonoja ja punaisia kylttejä kaupassa - se oli minulle  uutinen ja shokki. Ainakin meidän kaupungissamme olen nähnyt aikaa paljon köyhyyttä ja sitä, miten on järjestetty köyhien ja varattomien avustaminen.  Täällä 3 kertaa viikossa seisoo ihmiset leipäjonossa, johon tuodaan niille kaupoista  semmoisia punaisilla lapuilla varustettu tavara. (kauppijat lahjottaa ne sopimuksen mukaan ) Ja niitä  ihmisia siellä  leipäja ruokajonossa on joskus  yli 100 ihmistä kerrallaan.

Siellä seisoskelee kassien kanssa   nuoria ja  vanhoja,  miehiä, naisia, ja perheitä, opiskelijoita, maahanmuuttajia, pakolaisia, työttömiä, invalideja. Tämä avustus on tarpeen ja tärkeä, samassa on kirpputori jossa samat ihmiset saa ilmaispuolelta vaatteita kenellä ei vara riitaa ostosten maksamiseen. Kahvilassa saa aamusta lounaan saakka juoda kahvit ja syödä pulla, siellä ne siis höpisee ja pulisee, ystävystyy ja on sosiaalista elämää. Jotkut yksinäiset ihmiset tulevat vaan siksi, että kotona on yksinäistä..    Kännissä olevia ihmisia sinne ei hyväksyttää,  mutta  on semmoisia kenen naamasta ei huoma ikinä onko se nyt kännissä tai ?

Kun opiskelin sosiaali- ja terveysalalla olin siellä kipparilla työharjoittelussa, tutustuin kaikkien tyyppien kanssa ja sain paljon tietoja semmoisesta elämästä..

Parasta ennen elämä – onko se semmoista kun sinulla ei enää ole oma kotia, eikä työpaikka, eikä rahaa, eikä terveyttä ja odotat aamulla, että tulisi jo ilta ja saisi johonkin nukkumaan … ja sitä tässä hyvinvointi valtiossa.

Toisaalta Eestissä samanlaiset ihmiset kuolee roskalaatikko viereen ja ei kukaan tule tarjoilemaan juopolle kuppi lämmintä kahvia … vaikka se onkin punaisella lapulla kahvipaketti, josta sitä siellä kahvilassa keitettään, mutta päivämäärä ei ole vielä umpeutunut mutta kohta. Kohta sekin umpeutuu kuin elämää



kaks%20k%C3%A4tt-normal.jpg


Vanhus

Kun olin töissä lastentarhassa kysyttiin kerran ryhmäni lapsiltaan meidän ikää.

Tarhanopettajaa, kuka enimmäkseen ajan hymyili ja nauroi lasten kanssa, häntä pidettiin kaikista toisista hoitajista nuoremmaksi. Tavallisesti onkin näin, että hymy nuorentaa.

Tässä Suomessa kun työskentelin palvelutalossa, näin paljon ikäihmisiä, tai vanhuksia. Ikinä en käyttänyt niiden kuullessaan sitä termiä. Monetkin ihmiset eivät kestäisi semmoista kohtelua. Kukaan ei tahdo olla vanhuus, vaikka olisi 100 vuotta vanha. Jokainen meistä on tuntenut että ikä vuosissa ei vastaa henkistä ikää. Aina se meidän rakas henkemme on nuorempi, kuin passissa on kirjoitettu.

Minä en henkilökohtaisesti häpeä sanoa, että olen 56. vuotias nainen. Ei häpeä sitäkin, että olen työinvalidi. Mitäs sille, näin tapahtuu minulle ja ei voi sille mitään ja yritän olla oma itseni ja pärjätä näin kun osaan ja pystyn.. 18. vuotiaan verrattuna olen vanhuus jo pitkään aikaan, mutta ei itse sitä itselleen sanomaan rupea… hehee.

Tykkään vanhuksista. Huomasin kuinka kauniit ovat vanhukset.. Vaikka olisivat ryppyisiä mutta kun silmät loistaa, eivät rypyt tee ihmistä rumaksi, vaan ruma käytös, välipitämättömyys ja epäystävällisyys.

Nykyaikaiset vanhukset ovat kauniita, he ovat kohteliaita, sydämellisiä, he ovat kasvaneet silloin, kun vieläkin sanottiin vanhemmalle ihmiselle TEIE, eivät kiroilu ja tupakoiminen, kadulle sylkeminen ollut sallittua. Tytöt olivat tyttömäisiä ja nättejä. Katselin mummojen kanssa valokuvia vuodesta 1935, silloin kuin he olivat vielä 18 ihania, mustavalkoisia kuvia, mutta näin kuinka kauniit he olivat silloin ja kauneus pysyy ennallaan vaikka rypyt olisivat otsassa ja kädet tärisee.

Mitäs tuumitte - nykyaikana kun tupakoidaan ihan älyttömästi, juodaan ja käytettään huumeita jo lapsesta asti – minkälainen vanhus sieltä kehittyy? Kuka uskalla heitä hoitaa. Minkälaisissa hoitopaikoissa tulevaisuudessa elettään/hoidetaan vanhuksia? Onko eristetty aggressiiviset – vanhukset rauhalisistä?

Tykkäsin halia vanhuksia. Pyysin lupaa, ei tyrkyttänyt halijani väkisin, vaan joskus - noin vaan halittiin, laitettiin kättä olkapäälle ja hymyiltiin. Ja kuinka ollakaan, oli semmoisiakin vanhuksia, joka ei alussa huolinut halailusta, mutta aikaa kuluessa pyysi itse- saanko halisi. Se oli kun työpalkkio.

Halijani kanssa tienasin joku työkaverini paheksuntaa, kun hän itse ei uskaltanut halia vanhuksia.

Mutta ei se minua haitannut, kun tiesin että vanhukset tykkää.

Kaikki on lukenut kuinka kiirettä on hoitajilla, kuinka vähään tienataan, mutta olen sitä mieltä että, kun on aikaa käydä työvuoroon aikana 5-6 kertaa tupakilla – silloin pitäisi löytymään halijaamme vanhuksille ja aikaa niille hymyillä hoidon lisäksi. He ovat sen ansainneet omalla elämällänsä.

Tulipas nyt kirjoiteltua kaikesta vanhukseen liittyvästäkin.

ja tein testin katso sivultáni jossa tuloksena oli että olen avulias hoitaja

http://natnie01.vuodatus.net/lue/2009/04/huhtikuu-2009-ruokapaivakirja

a.jpg

 


Liikutta -

Minua liikuutta :

Äitini puhelinsoitto. Äidin kutomia villasukat, kintaat, kaulahuivit. Äidin ryppyiset kädet leipomassa pulla.

Mua liikuutta lapsenlapseni syntymä, lapsenlapseni hymy,

hänen ensimmäinen sana,

hänen ensimmäinen hammas.

Mua liikuutta kun joku auttaa pyytämättä, tarjoa helteellä juotavaa, istumapaikka kipua kärsivälle.

Mua liikuutta kun mieheni tuo minulle kukkia niin merkkipäivinä, kuin ihan tavallisella päivällä.

Mua liikuttaa kun katselen kukkien kukintaa, ruusujen ihana tuoksu,

Omenapuiden kukkivat oksat, ensimmäiset herkkutuoksuiset mansikat.

Mua liikuutta vanhukset ryppyineen, niiden tarinat, valokuvat ja muistot nuoruudestaan.

Mua liikuttaa lapset kakanpyllyineen, niiden kysymykset ja niiden tarttuvaa nauru .

Mua liikuttaa elokuvat rakkaustarinoineen .

Kaunis muisto nuoruudesta,

Aurinkoinen aamu parvekkeella juomassa kahvia mieheni kanssa.

Mua liikuutta kun saan kotimaastani ystävältä ihana paperille kirjoitettu kirje .

Mua liikuutta kun täällä katson Tv:tä ja näen siellä jotakin eestinmaista, kotimaista.

Mua liikuutta kun mieheni tuo minulle aamukahvit ja herättelee aamukahville Silittämällä hiuksia .

Mua liikuttaa niin paljon asioita, niistä kaikista voin itkeä liikutuksesta.. ja jokaisesta voisin kirjoitella erikseen mutta riittää tämän kerran.

Mielestäni on tärkeä lisää listaan se, että mua liikuutta ihan mielettömästi se, että te rakkaat vieraat käytte lukemassa blogiani ja vielä jaksatte kommentoida. Kitoksia jokaiselle kuka on täällä käynyt … ja mua piristänyt .



Tomu? Onko se sama kuin pöly?

Onko tomusokeria sama kuin pölysokeri?

4232.jpg

Jokaiselle ystävälle täällä lämmöllä maistiaiseksi tehty laskiaispulla, olkaa hyvää maistakaa!!!

Päälle ripustakaa tomusokeria itse, kun minulla ei valittetavasti sitä ole ,,, ja samalla saan käyttä sana TOMU . Tai käy ne pulliaiset ilmankin ... Kiitos kuin maistoitte!


NELIÖ

0_a1835_be083399_L.jpg


Nuotio sana muistuttaa minulle aina sitä aikaa kun käytiin iskän kanssa metsässä puiden pilkkomista harrastamassa. Iskä teki kaikki puut  itse meillä oli monta takka ja puita tarvittiin paljon … Niin me- lapset aina metsässä mukana töissä olimme … Meillä oli mukana termarissa kahvia  ja voileivät ja tämä ruokaa maistui metsässä niin ihanasti .  Meillä oli kirveet ja sahat ja kaikista kivoin oli se, että tehtiin nuotio ja sitten heitettiin sinne perunoita , ne kypsyivät siellä ja maistuvampaa ruokaa ei ollutkaan .

130126aa527.jpg

DSC03253_n.jpg

kokkovreilev.gifkuva MARJA LEENALTA

 

5661361672_8f9969d7b2.jpg


Lääkekaapin tuhti tavaraa .. Olen syönyt pillereitä jo pitkään aikaan . Minulle tapahtuu työtapaturma jossa selkäni tuli välilevyn pullistuma ja   aloin  nielemään kipulääkkeitä , sen jälkeen kipeytyy polvi ja sen jälkeen lonkka ,,, ja nyt sitten pari vuotta takaisiin todettin paha nilkka arthroosi ,tehtiin puhdistusleikkaus ja se auttoi vaan puoli vuotta ,  oikea jalan nilkka on ihan sököna  sanoi  ortopeedi ... Sitä ei myös vaihdetta, kun se on liian vaikea leikkaus .   Sinne  voisi tehä  vaan nilkan  jäykistäminen, mutta ei minulle käy painoni takia, elikkä ruuvejä ei minulle laitetta . ne vaan pahentais asian ...

Samoin  on minulla otetava verenpaine , kolesteroli, kihtilääke ja monesti kipulääkkeitä

Näin olleen on tuhti annos lääkkeitä syötävänä joka ikinen päivä ...

1240422630_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

KARKELOIN  JUU EI ENÄÄ PALJON KARKELOI  kun on jalkani arthroosissa mutta

Perfect
minä olen karkeloinut joskus
sinä olet karkeloinut varmasti
hän on karkeloinut ihan sikana
me olemme karkeloineet pää sekaisiin
te olette karkeloineet hullun lailla
he ovat karkeloineet   järjettömästi

toinen  Samueli kirja 6

Ja Daavid ynnä koko Israelin heimo karkeloi kaikin voimin Herran edessä soittaen kaikenkaltaisilla kypressipuisilla soittimilla, kanteleilla, harpuilla, vaskirummuilla, helistimillä ja kymbaaleilla

rahvatants_260x375-normal.jpg

 

002%20%282%29-normal.jpg




 

Minä, minä, minä itse

Meidän talossa asuu vanhempi pariskunta. Kunnioitetut, tosi ihanat ihmiset.

Mies on tosi kohtelias. Huomasin että aina kun he menevät autolle hän avaa aina vaimolle auton oven ja kun vaimo on istunut sisälle, työnnä oven kiinni. Mies pidä aina päällä siistit vaateet ja kravatti, myös melkein kotona. Ei ole ikinä nähnyt hänet verkkareissa tai lenkkitossuissa. Hän avaa aina kohteliaasti talonsa ovet ja päästä vaimon ensimmäiseksi sisään. No näin, kuin pitäisi ollakin

Kun olin työelämässä, pyysin usein häntä viemään minut työpaikkaan, kun oma rakas ei ollut kädenulottuvissa.

Ja kuinka ollakaan … Hän tuli aukaisemaan minulle auton ovea, kun oli päästetty työpaikan parkkipaikalle, mutta minä se en malttanut odottaa ja aina itse aukaisin oven, eikä odottanut että hän nousee autosta ja tule sitä minulle aukaisemaan. Näin meni aika monesti että sanoin, että kyllä minä itse pääsen … on kädet ja jalat terveenä.

Alussa hän yritti minulle selvittää, hänet on näin kasvatettu, että naisille täytyy avaa auton ovet. Ajan kuluessa hän näki, että minä vaivauduin tämmöisestä ja loppujen lopuksi hän luopui, sanoen minulle että, kun olen näin vastaan, ei hän sitten enää aukaisekaan minulle ovea – silloin vasta tunsin mitä olin menettänyt. kyllä me naiset (lue minä itse) olemme tyhmiä kun ei anna miehillä huolehtia – aina kaikki itse, remontointi ja putkitöitä, maan raivausta , sähkökorjauksia ja kaikkea.

Siinapas näkee: Minä Itse ja minä itse.




Aikojen alussa

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ovidius

0_5b5bd_aa96cffe_L-normal.jpg

Aikojen alussa on Arto Kivimäen toimittama, monenikäisille lukijoille suunnattu teos antiikin Kreikan ja Rooman jumaltaruista. Kirjassa kerrotaan myytit maailman synnystä, titaanien taistelusta, Pandoran lippaasta ja vedenpaisumuksesta. Teos on kolmiosaisen Antiikin taruja -sarjan ensimmäinen osa. Sarjassa käydään läpi kreikkalais-roomalaisen antiikin keskeiset tarut Troijan sotaan ja Rooman perustamiseen saakka. Kertomusten perusrunkona on Ovidiuksen Muodonmuutoksia.

f802e0967b9f.png



 

Elokuvan ”Maa aikojen alussa” tarina kerrotaan vastasyntyneen apatosauruksen, Pikkutassun kautta. Dinosaurukset vaeltavat laumassa pois elottomaksi kuivuneesta kotilaaksostaan. Matkan alussa Terävähammas (Tyrannosaurus rex) hyökkää ja Pikkutassun äiti yrittää taistella sitä vastaan mutta menehtyy, joten Pikkutassun on yksin selviydyttävä matkasta Suureen laaksoon, missä kaikille riittää vettä ja ruokaa vuosiksi eteenpäin. Matkalla Pikkutassu kohtaa neljä muuta eksynyttä dinosauruksenpoikasta (Alli, Petri, Sera ja Piikki), ja vaikka kaikki viisi ovat eri lajia, ne ymmärtävät, että vain yhdessä ne voivat selviytyä vaarallisesta matkasta.

0_521f6_b4ad7e38_L-normal.jpg

 




 

Minä olen hyvä stressinpoistaja.

Elikkä minulle kannattaa tullaa kylään kun on paha olo, kun olet stressaantunut, kun kaikki on mennyt pieleen, kun mies jättää, tai poikaystävää pettää, kun on paha terveys tai rahapuutetta, nälkä, jano, kuolema tai jotakin vakavaa. Kun poistut mun luota, on sinulla kaikki hyviin. Ei se mitään, että kerään sinun paha energia itteles . Olen semmoisessa tosi hyvä.  Minulle on sitä sanottu tuhansia kertoja, kun on poistuttu talostani :” Voi että kun nyt helpotti, sain sinulle puhua omia huonoja asioita ja nyt on paljon parempi olo.  Minulla on nyt paljon parempi mieli että sain heittä omat paskat sinuun niskoille.  Minulla oli Eestissä monta semmoista ystävätärtä kuka kävivät päivästä päivä MUN KOTONA ja odottivat, että minä piristäisin niiden elämä –KUN OLEN NIIN POSITIIVINEN,  OPTIMISTINEN, HUUMORINTAJUINEN. Mun kanssa oli hyvä olla. Minulle sai puhua kaikkea ja ei tarvinnut pelätä, että puhun asioita eteenpäin.

Täällä Suomessa saan olla ensimmäistä kertaa rauhassa tämmöisistä ystävistä, kuka elää vaan energiastani. On minulle sanottu – että älä ole tekemisissä semmoisten kanssa, mut kun ei voi sanoa ihmiselle ilkeästi mene pois. Ei kiinnosta. He ovat kuitenkin tuttujani ja kavereitani, naapureitani, työkarvareitani.  





Tottumuus …

On kauhea totutella olemaan invalidi, vammainen, käyttämään apuvälineitä, mutta sitä on pakko tehdä, kun ei mitään sille voi …

Olen tottunut olemaan läski, kun olen sitä ollut lapsesta asti … Pari kerta elämässä olen tiukan dieetin takiani laihtunut 30 kg ja 20kg, mutta ne tulevat takaisiin, aina niin kuin linja autokin tulee takaisiin. En tiedä mitä on olla kevyt ja laiha. En ole juossut aikoinaan, eikä mitään muutakin tehnyt.  Elikkä ruokatottumus on ollut väärä, lapsesta asti. Olen syönyt liian hyvä ja liian paljon.  Kun ajattelen itse, että meidän perheeni ruokatottumukset olivat kiinni isän juopottelusta ja hänen aggressiivisesta käytöksestä meidän lapsia kohtaan. Elikkä oli harvoin se päivä, kun me emme itkenyt ruokapöydässä.  Ja sen jälkeen, kun isä oli kännissä haukkunut ja pieksänyt meidät kaikki myös äitinikin sai oman osan, sen jälkeen äiti yritti meidät lapsia ruokkia että tulisi meillekin parempi mieli , itkettiin ja syötiin …  mielestäni se on   ravitsemusterapeutin ja psykologin  homma kiskoa ne huonot muistit mun päästäni ja näin olleen parantuisin ja ymmärtäisin minkä takia ihminen tarvii syödä …

Olen tottunut sen häpeän.

Olen tottunut uuden kotikaupunkiin, ihmisiin, elämään.  

Olen tottunut että kaikki sukulaiseni ovat kaukana. Ja että näen lapsenlastani aika harvoin …

Olen tottunut suomalaisen mieheen (ei puhuu -eikä pussa ). Vaikka mieheni pussaa normaalisesti usein, mutta puhuminen voisi olla vielä kehitettävää homma.  Ja tosiaan suomalainen mies on täysin erilainen kuin eestiläinen.. Vakuutan …

Olen tottunut olemaan ystävällinen, hymyilevää ja ulospäin suuntautuvaa.

Olen tottunut paljon ja tietysti tulen vieläkin tottumaan …




kaia%20taevas%20ja%20pilved%20%2826%29-n

 

Olen kuin lintu häkissä - ei pääse kyläilemään äiti luo. Ei pääse kävelemään ulkona ilman keppejä, ei saa ikinä tanssia , ei pääse töihin, ei pääse mihinkään johon haluaisin ...

Mutta samassa olen vapaa kuin lintu - kukaan ei valvoo mun tekemisiä , menen kui haluan

ja tulen jolloin huvitaa. Kotona teen kaikkea jota toivon. .makailen tai saan vahtia tv-ta . mutta mitä elämää?




Koukku (helmikuun tarinat )

”Koukku” sanaa on meidän perheeni avainsana

Elikkä olen saanut mieheni iteles koukkujen kautta.

Olipa kerran lämmin kevätpäivä, kun kävelin kaupungilta kassien kanssa kotiin, olin ostanut juuri kaupasta uuden peittoon ja kaksi tyynyä ja kaksi kukkaruukkua parvekkeelle..

Kävelymatka oli 3 km. Olin eronnut entisestä miehestäni ja hommasin iteles uuden asunnon ja nyt olin sitä tyhjä neliötä sisustamassa pikkuhiljaa. Tykkään kukista parvekkeella ja sen takia kävin Säästökareilla ostamassa kukkaruukkuja ja koukkuja. Ja sitten se tapahtui !

Auto pysähtyi minun kohdalle ja kuljettaja pyysi minut kyytiin. Tunsin sen kuljettajan ja menin kyytiin. Kuljettaja vei minut kotiini. Nosti autosta tavarat kämppääni. Kysyi että mihin haluat ne kukkaruukut? Hän väänsi kukkaruukun koukut parvekkeen reunalle kiinni. Nosti ne ruukut paikoilleen ja puisteli multakassista mullan ruukkuihin. Asiallinen ajattelin. Samalla vihjailin, että haluan parvekkeeni katoon ripusta koukkuihin kukkaruukkuja ja kuljettaja lupasi huomenna tulla porakoneensa kansaa ja laittaa koukut parvekkeen kattoon.

Niin sain iteles hienoimman parvekkeen ja miehen.

Ollaan me kaksistaan sitä koukkujuttua paljon kertoja nauranut ja muistellut, tämä oli ihana, että hän juuri tuli sinne Iskun kaupan tykö josta minä olin tulossa. Miten ma muuten olisin hänet koukkuuni saanut Hehheh!

Mansikkapolku%20%20%285%29-normal.jpg

tässä on se entinen parveeke ja koukuja laitetiin tänne kattoon

 

Mansikkapolku%20%20%283%29-normal.jpg

täällä se kukkaruukku

 

skannaaminen0014-normal.jpg

Tää parveke sai palkinto 50 euro, kun oli lähiö parvekeiden kilppailu vuoden 2002 tai 2003 .. täytyy etsia se sanomalehti jossa se oli kirjoitettu ...

 

Lapsuusmuistoni –

minulla on paljon lapsuusmuistoja ja kun nyt tarvis valita yksi ei osaa valita mitään erikoista. Olkoon nyt valitsen sen lapsuusmuistoni jossa me iso-iso- äitini kanssa matkustettiin Eestistä Viipuriin. Ensiksi me mentiin linja-autolla Tarttoon ja sieltä junalla Leningradin (Pietariin). Sieltä mentiin junalla Viipuriin. Viipurissa eli yksi meidän sukulainen täti Milla, hän oli töissä lähellä olevassa terveyskylpylässä. Tää oli kaunis paikka … paljon mäntyjä ja kaunis puutarha. Isossa terveyskylpylässä oli radiolähetintupaa josta luettiin tiedotteita kylpylän asiakkaille, johon minut nyt vietiin. Pyydettiin laulamaan eestin kielellä lauluja. Kun olin kovaa laulamaan. Esitin oikein monta laulua terveyskylpylän asiakkaille … upea kokemus laulajan urasta .Niille oli Eestin kieli aika eksoottinen .

Sitten vei täti minut terapiantupaan jossa minulle sidottiin jalat lämpimään vahamassaan. olin siellä puolisen tunti makaamassa …

Täti asui isossa kerrostalossa lähellä iso vanhanaikaista lossirauniota. Ulkona oli paljon lapsia leikkimassa ja isolla keinulla keinumassa. Keinu oli semmoinen korkea pylväs ja sieltä ylhäältä roikkui paljon köysiä josta me lapset ottaisimme kiinni ja juoksimme vauhdilla ja sen jälkeen kun oli vauhti päällä, pidettiin köysistä kiinni ja lensimme ilmassa … tämä olikin kiva … Mummoni tuli ulos ja sanoi lapsille, että tämä tyttö on Eestistä ja ottakaa hänet leikkiin mukaan.. Ja sitten tutustuin kahden pariin kaksosten siskosten kanssa, he asuivat samassa talossa. Minut kutsuttiin kotiinsa ja meistä tulikin hyviä ystäviä. Sen jälkeen vaihdoimme osioteitä ja ruvettiin kirjoittamaan kirjeitä, pitkään aikaan oltiin kirjevaihdossa, nyt en tiedä missä he ovat. Tämä tapahtuma oli silloin, kun olin valmistunut ensimmäiseltä luokalta …

 

 

Vahvin lääkitys ....

  Kaikista pahin kipu on selkäkipuni minulla ollut . Minulla alkoi se nuorena kun vahingoitin selkäni nostaessa paikoilleen jääkaappia remontin jälkeen keitiössä .. Nostetiin mien´hen kanssa , tämänemi edelllä takaperin ja minä takana , nostin  kappia ja   silloin kuuntelin kun selässä tapahtui laukaus Paukkui kun olis jotakin mennyt rikki , olin maassa ja ei saanut enää nousta ylös

 tää oli aika pahaa. lapset olivat lsilloin pieniä . Rupesin kontalalla takaperin päästä huoneseen pitkäkseen sängylle ... kontailin sänkyyn etten ja ei saanut mitenkään  sinne kiipeillä ... makasin lattialla ja yritin uudelleen . oli vaikea mutta hampaat ristissa yritin saada sinne ...

 Näin olin sänkyssä - ei saanut liikutta varpaita eikä mitään muutakaan .

 Ei kaikkea muista - mutta työkaverini tuli minut katsomaan ja pesi astiat jokun päivan kuluttua kun ei mies sitä viitsinut tehä ...

  Juu muistan  kun ei saanut mitenkään päästyä vessaan ,  kauhea ...

 Ja yöllä oli  jo niin kipäe että mies päätti mennä apua pyytämään anopilta ... Mun äitini asui 30km . etäisyydellä ja äitini tuotiin keskellä yötä mun tykö .

Äidilläni oli mukana lääke . tuubissa . salva , se oli tuotu Afrikasta . Hänen sisko oli sieltä tuonut ja antoi yhden äidilleni . Äitini , hierosi salvan minulle selkään ja laitoi päälle muovipalasen ja sen jälkeen villatäkin ...

Näin olin siell'ä makamassa ja nuotio palasi selässäni ... tämä oli kauhea tuntemus mutta se auttoi mut samalla päivällä jo nousta ylös ja kävellä itsenäisesti vessaan ..

ei muista lääkkeen nimen ...

 Selkäni parantui mutta siellä oli kuitenkin tapahtunut jotakin muuttiosta ja se alkasi minut vaivamaan  ja vaivasi montakymmentä vuotta ennen kun pääsin selkäleikkaukseen ja sieltä poistettiin rusto osasia, ne olivat painanut hermojen päälle ja sen takia tunsin kauheata kipua ...

 

Kommentit

Ladataan...