Hiljaisen viikon jokaisella päivällä on omat nimensä.

Malkamaaanntai on ehkä syntynyt pelkästään mukavan alkusoinnun perusteella.

Tikkutiistaina on joillain seuduilla vuoltu kynttilän valamisessa tarvittavat tikut.

On myös tehty ristiin pantujen tikkujen avulla taikoja.

Kellokeskiviikosta on muistiinmerkintä, jonka mukaan sinä päivänä karjan kellot otettiin talviteloilta ja puhdistettiin. Näillä kirkkailla kelloilla sitten soitettiin pääsiäispäivän aamuna juhlan kunniaksi.

Kiirastorstai on ehtoollisen asettamisen päivä. Kirkollisen sisältönsä lisäksi ainakin Savossa ja Pohjanmaalla se oli myös kiiran, salaperäisen pihalla elävän pahanhengen karkottamisen päivä.

Pitkäperjantaina pysyttiin visusti kotosalla. Lieteen ei viritetty tulta eikä syöty lämpimiä ruokia. Jos nauroi niin, että hampaat näkyivät, teki syntiä. Ei ihme että päivä tuntui pitkältä. Jossain päin Pohjanmaata muistellaan kansanperinnettä, jonka mukaan lapset piiskattiin pitkäperjantaina – ikään kuin kaiken varoiksi. Jos eivät vielä ole tehneet mitään pahaa niin kyllä ne kohta tekevät.

Lankalauantai lienee väännös ruotsin pitkää lauantaita tarkoittavista sanoista lång lördag.

Pääsiäisaamuna riemuitaan Jeesuksen ylösnousemuksesta. Vanha kansa uskoi myös luonnon osallistuvan tähän suureen tapahtumaan: pääsiäisaamuna aurinko tanssii.

0_529e9_3a0b7cce_L-normal.jpg