0_7776c_34380d68_L.jpg
2013 vuoden  Haaste.




Vahingossa eksyn
   sivulle
jossa oli kiva haaste. 
Tämä haaste on  tässä :





 

1. tänään
2.jotain uutta
3.sydän
4.näkökulma täältä
5.liike
6.minun
7.katu
8. T kirjaimella alkavaa
9. paperi
10. kello 13.00
11. vesi
12. yllätys

13. ympyrä
14. jotain keltaista
15. tavallinen hetki
16. kaksi asiaa

17. Valmis
18. varjo
19. herkullinen
20. jotain mitä näin
21.mitä teen
22.kulma
23. sähköinen
24. raidat
25.maisema
26. yhdessä
27. aurinko
28. läpi
29. kasvaa
30. alas.
31 sinä



0_7776e_5b79a8d2_L.jpg

Jokaisella Tammikuun päivällä on oma tarinaa :


Yritän löytää fantasiaa ja inspiraatiota


Tarina päivässä -haasteen ajatus on kuitenkin yksi armollisimmista. Tarinan saa kirjoittaa vaikka joka päivä annetusta aiheesta, mutta pakkopullaa siitä ei saa tulla. Huonoa omaatuntoa ei saa eikä tarvitse potea, jos elämässä onkin yhtäkkiä niin paljon äksöniä, ettei millään pysty eikä kerkeä. Vain tekstin aihe on annettu - kaiken muun saa valita itse ihan vapaasti julkaisuajankohdasta ja tekstin muodosta lähtien. Enemmän taustoista omassa henkilökohtaisessa Aakkostarinat -blogissani. Haasteeseen liittyvät tekstit julkaisen kuitenkin vain täällä. Ja jos teiltä lukijoilta riittää intoa, niin mielellään saa osallistua omassa blogissa

Elikä tarinat  koon tänne...


0_7776e_5b79a8d2_L.jpg
 
Tänään  olen päättänyt taas laihtua .. niin kuin ennenkin ... joka vuosi ja joka ilta kun meneen nukkumaan
0_7776e_5b79a8d2_L.jpg
     2. 01. 2001. menin avioliitton suomalais miehen kanssa. Tää oli tosiaan täysin ihan uutta minulle . Kaikki oli uutta , kultturi,  , elämäntavat ,  kieli , ihmiset, koko elämää muuttui ihan uusiksi . Tää oli aikaa vaikea aikaa minulle, kun olin täysin yksin vierassa maassa. kaikki oli jäänyt Viroon , työ,koti,   elämä, lapset , vanhemmat, ystävät  (paitsi aviomees oli tuttu  ) kenen kanssa puhuminenkin oli vaikea .... BRRRRR
0_7776e_5b79a8d2_L.jpg

Sydämmeni on ystävällisesti lyönyt minulle  56 vuotta  see on melkein 20 440 päivä - aikaa paljon . Ei ole pidännyt Hänestä huolta , ei ole urheillut, olen syönyt rasvaistaa ja makeaa, olen rasittanut Hänet omalla painollani ,  pari kertaa elämässäoklen juonut liika alkoholia,  myös on ollut tilaneitä jossa olen turha pahoin stressanut ja kuormittanut Hänet semmoisellakin , olen pahoillani sydämeni!   Pyytäisin  anteeksi.
   
 0_7776e_5b79a8d2_L.jpg


Näkökulma täällä  olis semmoinen... Tavaroita täällä Suomenmaassa on ihan liika, olen ollut vapaaehtoistöissä kirpiksella ja meillä on semmoinen kirppari että ihmiset tuovat vaan tänne tavaraa ja sanovat kiitokset meille, että me otetaan ne vastaan, elikkä ei viskaa tavaroita roskikseen vaan tuo meille - tämä on myös vapaehtoinen työ, mukavampi olisi heittä kaikki kotoa lähelle olevaan roskalaatikkoon mutta he laitta tavarat kauniin pahvilaatikkoon, ostaa bensaa ja ajaa meille päin, nostelevat tavarat autosta ja tuo rappusia ylös meille. Laitteluun varten ovat ihmiset, he katsovat mitä kelpaa päälle, mitä kelpaa mihin... ja hinnoittelee - Hintaa lapuissa ei ole korkeaa mutta mun näkökulma on, että se saisi olla vieläkin pienempi ja itse ainakin annan alennusta, kun joku osaa tinkaa.....
Itseasiassa  istunkin kassalla ja juttelen iloisesti mukavia ihmisten kanssa, samalla hion vorovaikutus taitoja. Myös joskus joku koirakin vierailee meillä... sitten juttelen niille .. 

0_7776e_5b79a8d2_L.jpg

 Tänään olin itse liikkeessä, aamuseitsemältä oli pakottava olo siivoa vaatekomeromme, elikkä se oli täynnä kaikkea muuta mitä ei kuulunut jouluna huoneeseen ja heitetty kasana sinne. Joulutavaroiden laatikot (banaanilaatikot) oli pakko laitta ylös hyllylle, mies ei muuten olisi mahtunut sinne nostelemaan … Eli – siivoin komero ja oli se hikinen työ.  Mieheni liike oli nostaa ne ylös hyllylle.
Mutta hauskin juttu olikin illalla kun juttelin pikkuisen 2 v .  lapsenlapseni Oskarini kanssa Skypessä.   Hän asuu Tukholmassa.  Jossakin vaiheessa hän rupesi juoksentelemaan edes takaisin kameran edestä piiloon kuin Mister Been elokuvassa,  näin että odotin mistä hän  nyt taas ilmestyy.. näin teki hän monet kerrat – minä nauroin ,  hehee- tämä oli tämä vuoden hauskin juttu (tähän asti )


 Pohdin , että tänä päivän aiheena sana   liike onko se liikkuminen tai kauppa (liike ) . Päätin että se on liikkuminen
 eikös se suomea onkin vaikea .. hehee






keittiöverhot vaihdettin uusiksi , taas aikamoinen liikuntaa ...mutta  huomenna liikkuu kuusi pois meidän talosta ... tämmoista liikkumisen juttua tänään 




0_7776e_5b79a8d2_L.jpg

Mielestäni (MINUN mielestä )viron ja suomen kielet ovat hassuja... Vaikka asutaan melkein 80 km etäisyydellä on ihan mahdoton ymmärtää toisiamme ennen kun rupea opiskelemaan toisiamme kielioppia … tuntuu että ymmärrät melkein hyvin kaiken, mutta todellisuudessa on aivan muuta , elikkä kun tulet suomesta Viroon ja kyselet kahvilassa viinerin saat pikkusia nakkeja -----
Semmoisia hassuja tilanneita ja hupaisia erehdyksiä on ollut minulla Suomenmaahan muuttaessani ....
saunassa ei saa viheltää - eli täällä ihmiset vihtoo
kun huudetaan Eestissä appi - ei tulee täällä apua vaan appiukko
lahja tarkoittaa Eestissä laihaa
riisua tarkoittaa Eestissä haravoita
kassi tarkoittaa Virossa kissa
Esim.. kun suomalainen tule Viroon hotelli ja hänelle sanotaan että :

Ruumis on koristettu se tarkoittaa että huoneessa on siivottu .

Aiheesta vielä- kiva suomalasten huudahdus --- minun (meidän ) lapset ja naapuri kakarat pisti minulle päähän ...
Anteeksi kun te, rakkaat lukijat minun jutuista ei puolia ymmärtää mutta minun juttuihin tottuu varmasti aikaan myöten, alussa ehkä on vaikea seurata ja ymmärtää mutta pian tottuu ... toivon oppia kirjoitta omista tunteistani ihan suomeksi .. se on tosi vaikea .. mutta oppia ikä kaikki .. heh ..

0_7776e_5b79a8d2_L.jpg




Kotikatuni oli KATUMANTIE!
Silloin kun muutin Suomeen.
Elikkä
katu +tie.   Hassu nimi, mutta onko Suomessa vielä kaupunkia jossa on Katumantie?
 Hassua on se, että täällä Suomenmaassa ei ole ikinä löytänyt kadulta rahaa, vaikka väitettään että täällä asukin rikkaampia ihmisiä kun Eestissä, siellä kun kävelet silmät maassa, aina löytyy joku kolikko tai paperiseteli vaikka ihmiset väittääkin että on köyhiä, mutta rahasta huolta ei osaa pitää.
Ainoa kerran löysin rahankolikko 10 markka, oli silloin kun itse sen sinne pudotin vahingossa kintaasta. Oli vielä vuosi 2001 .



Tää on KATUMANTIE ja tässä talossa asuin
 




0_7776e_5b79a8d2_L.jpg


Terveys on hyvä T-kirjaimella alkava sanaa.
Kun olet terveenä, on hyvää.
 Kun ei ole terveyttä se painaa.
Koko ajan. Se tekee kipeää  
Joskus painaa tosi pahasti.
Joskus ei jaksaa enää yhtään.
Joskus masentuu jopa liika.
Silloin tulee itsesääli.
 Miksi minä? Miksi olen elänyt väärin. Miksi, miksi.
Mutta täytyy olla tyytyväinen sille, että olet olemassa, että elämä on vaikea, kipeä ja säälittävää. Mutta kuitenkin elämää.
Silloin etsin hyviä asioita; hyviä hetkiä sukulaisten ja lasten ja hyvien ystävien ja rakkaan kullan parissa, sukulaiset – heidät näen tosiaan vaan Skypessä,
hyvää musiikkia, teatteria elokuvaa, kirjaa, askartelua, myös kirjoittaminen tekee hyvää,
kun ei pääse muualle liikkumaan, kun uimahalliin menen sinne ja tunnen itseni olevaan paratiisissa.  Silloin kun aurinko paistaa katoon läpi ja vesi on melkein lämmin …
Terveys - niin vähään /paljon, kun sitä on vielä jäljellä, älä jätä minua kokonaan. Anna minulle vielä elää ja nauttia hyvistä asioista.  




0_7776e_5b79a8d2_L.jpg
  paperi


 Tänään siivoin kaappi jossa on kaikenlaisia papereita, kansioita, askartelutarvikkeita, kansioita, pelejä, kirjoja, kirjeitä ….. kirje- juu tämä on kiinnostavaa, että  nykyisiin ei enää paljon kirjoitella paperikirjeitä  ystäville .
Ensimmäiset kirjevaihdonkaverit olivat minulla jo toisella luokalla, rakastin lähettää ja saada kirjeitä. Muuttaessani Suomeen olen kirjoittanut paljon kirjeitä parhaalle kaverille Viroon ja hän vastaa minulle. Nyt olen 12 vuodessa saanut melkein 300 kirjettä kun laskettua että kuukaudessa melkein 2 kirjettä ainakin. saman verran olen vastannut niille.. Jokainen kirje on 2-4 sivua A4 paperia molemmalta puolelta täynnä.  Ei raaski heitä niitä pois.   Ne ovat rakkaat minulle, niissä hän kirjoitta mitä uutta on tapahtunut, missä hän on käynyt, miten meni töissä, kotona, kylässä … keitä tuttuja on nähnyt, miten kasvaa lapsenlapsensa …mitä uutta on tapahtunut kotikaupungissamme.  Me käytiin hänen kanssa tosi usein katsomassa teatteriesityksiä ja nyt hän käy yksin ja esittelee mitä hän on käynyt katsomassa. Ystävälläni ei ole tietokonetta. Kirjoitettiin kirjeitä alussa käsin. Silloin kun ostin itselleen kone, rupesin kirjoittamaan koneella ja tulostin paperille Viimeiset 5 vuotta olen myös tallentanut omat kirjeet koneelle kansioon.
Myös olen ajatellut, että voisin koota  kirjeistä kirja. Elämänkirja- miten eestiläinen nainen pärjää Suomessa ja minkälaisia ongelmia täällä voi tavata elämäni varrella … mutta tämmöinen kirja ”MINU  SOOME”  tulk. (minun Suomi )  on jo painettu paperille , siellä  jokainen rivi on tuttu ja  muistuttaa mun oman elämän paljon, mutta ei kuitenkin ole samanlainen . Nyt vasta hoksasin, että olisin voinut kirjoittaa silloin, kun oli päivän haasteeksi sana MINUN.
Loppuko koskaan paperille kirjoittaminen? Kun nyt kaikki saa koneelle. Ja wc pyttykin on keksitty joka pesee pylly ja kuivahtaa. Laskut ja ostot saavat maksetuksi tietokoneella ja muovisella kortilla.  
Mutta iloinen uutinen  paperista on – eilen tuli paketti Pärnusta – ystävä lähetti minulle kirje minun lempilaulaja  ÜLLAR  JÖRBERG   elämänkirja ”Armastuse laul” – elikkä suomeksi ”Rakkauden laulu ”  haluan sitä lukea rakkaudella hartaasti ja hitaasti, joka rivi kerrallaan ja antaumuksella , eilen vaan pidin sitä kädessäni hellästi ja haistelin painemustetta …. mmmmnnnmm -ah  .Katso you tubesta http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=NoCA44xyOL8  
Üllar Jörberg ja näet ihanaa viiksekästä miestä  ja hyvää ääni … ja tuttu laulu.


0_7776e_5b79a8d2_L.jpg


Kello 13
on semmoista aikaa, että ei ole enää aamu, eikä vielä ilta, on semmoista puoliväliaikaa.
 Kun olin Virossa lastentarhanopettajana, oli kello 13 se aikaa kun tulin töihin toiseen vuoroon.
  Silloin lapset ovat syöneet ja olivat menossa päiväunille, silloin juteltiin ja tuuditettiin lapsia päiväunille,
Kaikki tietävätpäs että lapset eivät tykkää päiväunista – meidän ryhmän lapset tykkäsivät sen takia että he tykkäsivät jutella meidän (aikuisten)kanssa.
Tämä oli päivän parasta aikaa, kun lapset olivat sängyissänsä ja niitten kanssa juttelu oli antoisaa molempine niin meille kun niille..
 Me juteltiin maailmanasioista, elämästä, mureistaan riemuistaan, unelmista, miten käyttäytyä jossakin tilanneissa, kaikesta mitä tuli mieleen just tuossa ja silloin … Näin jutelleen osaa lapsista nukahti, erittäin kivaa, että juuri ne ketkä et tykännyt päiväunistaan …
 Ikävöin sitä aikaa – lastentarhan jutteluaikaa …
Tänään kello 13 aikana tuli puhelinsoitto ystävältäni ja puhe lopuksi hän lähetti minulle halin – itse asiassa tämä olikin suomalainen ystäväni (kun joku ajattelee, että suomalaiset ovat tiukkapipoisia )
E I  O L E .
Nyt kun olen eläkkeellä ja kotirouvana, on kello 13 minulle semmoinen aikaa jolloin aloittaan odottelua. Odotan nimittäin miestäni kotiimme. Valmistaudun näin, että kun on tähän asti vielä yöpaitani päälläni, vaihdan sen kotimekkoon.  Kampaan hiukset, joskus värin silmätkin … haluan, että hänellä tulee hyvä mieli, kun tulee kotiin ja vastassa on kiva ja nätti kotirouva.
 He –he –he he:  en tiedä mistä semmoisen olen saanut päähäni .  


0_7776e_5b79a8d2_L.jpg

   Vesi

Vesi on vaarallinen. …  Olen lapsena hukkunut kaivoon.

Yksi pieni poika työnsi minut sinne reunan yli, elikkä reuna ei ollutkaan, se oli matala, oli päältä kiinni kannella. Mutta silloin, oli kansi auki ja katselin sinne, kun joku työnsi selän takana. Muistan vieläkin semmoisen ihmeellisen tunteen. Sen jälkeen joku veti minut letistä vetäen kaivosta ulos, kävelin märkänä kotiin, ja sanoin äidilleni, että putosin kaivoon, muistan että äitini itki.  Olin silloin 4. v.

Muistatteko, kun oli Estonia hukkuu?

Eks.  miehelläni (lasteni isä)oli sinne lippu, mutta jostakin syystä (syitä oli monta kummallista) hän ei ehtinyt sinne. Illalla soitti laivasta miehelleni kaveri ja kertoi että on vaihtanut miehen lipun torstai laivalle ja odottaa hänet Tukholmassa torstaina, se oli viimeinen puhe häneltä …  Eksällä oli tuuri . Vesi ei vienyt hänet …

Elää vieläkin.

Aamen.   

 


0_7776e_5b79a8d2_L.jpg

 YLLÄTYS 

Odotin yllätystä ja se tulikin. Aamulla kävin suihkussa ja samalla täytin pesukoneeni, että saan laitta sen päälle kun olen suihkussa käynyt. Ja päivällä huomasin että pesukone on vaiti ja pyysin miestä että hae minulle ritilä parvekkeelta ja pyykit koneesta, minä laiton ne nyt kuivumaan. Silloin mies avasi pesukone ja huomasi että pyykit ovat tosi kuivat. Selvisi että yllätys, yllätys: En ollut laittanutkaan pesukonetta pyörimään … Tämmöinen pyykkipäivä tänään …
Muuten Keno-lotossa tuli myös ylläri – miehelleni – voitti 800€ … kiva yllätys sekin vaikka ei tullut minulle …

 0_7776e_5b79a8d2_L.jpg

YMPYRÄ 

0_7776e_5b79a8d2_L.jpg

 Täällä on jotakin keltaista , muuta  ei löytynyt kotona nyt kun kaikki keltaiset tavarat on piilotettu kaappi pääsiäisen  varten sillouin on minulla koko keuittiö keltainen. 

Mutta täällä kaksi minulle rakasta (ihminen ja esine ).  Pelotin toimisi jouluna joulupukina ,,nyt on vähän aikaa työttömänä ..

0_7776e_5b79a8d2_L.jpg

Tavallinen hetki

Lapsuudenkodissani oli kova kuri – pitää aina olla tekemässä jotakin.  Semmoinen oli kasvatus.  Semmoista ei voinutkaan olla- että ei tee mitään..   Tavallinen hetki oli kun iskä tuli töistä kotiin ja me lapset juoksimme vesiämpärien kanssa, tai puita tuotiin, tai vietiin eläimille vettä, tai kellarissa perunoitten kanssa tai puutarhassa noukkimassa rikkaruohoa.   Piti aina tekemään jotakin muuten tuli rangaistus. Mutta kun kasvoin isoksi – ei se muuttunut, aina piti tehdä jotakin.. aina kiire, vasta nyt ei ole kiirettä.  Lepäilen sängyssä ja on niin hiljaa että kuuluu miten sydän lyö ja lasken sekuntia yksi, kaksi, kolm, neli, viisi, kuusi ,seitsemän …. ja kuuntelen miten aikaa lentää kuolemaan puolelle…. ja ei tarvitse tehdä mitään.

0_7776e_5b79a8d2_L.jpg

Kaksi asia




Semmoinen asia että kyynärsauvat on  minulla aika tärkeät ja ilman niitä ei pärjä päiväkään ...  

Toiseksi on hyvä juttu se, että minulla on taksikortti  ja on mahdollisuus pikkuisen piristä elämäni laatua ...


Ne on tämän hetken pari tärkeinta  juttua  mun elämässä .

0_7776e_5b79a8d2_L.jpg

Valmis

Valmis- enkä usko- että olen ikinä valmis, kaikki on kesken ja kaikki pikkuhiljaa menee eteenpäin ,muttei loppujen lopuksi tuleekaan ikinä valmiiksi. Aina saa tehdä vielä jotakin lisää tai muuttaa /muuttua paremmaksi.
Täydentää ..
 Koulussakin vaan valmistuu, eikä ole valmiina, kun tulet sieltä ulos todistus taskussa sitten vasta rupeat oppimaan.
 Työ, mitä aloitat, saa jossakin vaiheessa valmis, mutta sitäkin saa tehdä paremmaksi. En osaa sanoa tulenko minä ikinä elämässä valmiiksi, sitten voin kuolla rauhassa kun kaikki on valmista. Elikkä en halua olla valmis.  
Tänään kävin terveydenhoitajalla ja ihme ja kumma enkä  nähnyt yhtään ihmistä jonottamassa lääkäriä elikkä olen ainoa sairas ihminen täällä ..onko terveyskeskuksesta imaistu kaikki sairaat ja lääkärit avaruuteen  niin kuin  yhdessä http://luulinajatelleeni.blogspot.fi/
kivassa blogissa luin .Tää on tosi kiva juttu ja jännitynenä odotan  lisää tarinoita









0_7776e_5b79a8d2_L.jpg

Varjo

Eestissä sanotaan että täytyy katsoa auringonpäin silloin jää varjot taaksepäin.

 No ei joka kertaa jaksaa katsoa aurinkoon – joskus se häikäisee niin silmittömästi että itkukin tulee ja silloin kaikki varjot on edestä katsottavaa.  On paljon semmoista tapahtunut, että tuntuu, että en jaksaa, mut silloin täytyy vaan olla kovana ja mennä ja hyppiä yli vaikeuksien … löytää jotakin mitä piristää, löytää ystäviä, löytää tekemistä ja pian taas aurinko paistaa edestä. Vaikka sanotaan tästäkin että yli oman varjon ei pysty hyppäämään …

Vielä täytyy sanoa, ettei ikinä halua jättää varjoon ystävää eikä nosta omia etujani esille ja väheksyä toisia kanssaihmisiä. Enemmin päinvastoin olen käyttäytynyt … Ei osaa olla egoistinen, enkä etuilevaa.. Joskus olen kärsinyt semmoisestakin (esim. työpaikallani )

 

Herkullinen – jostakin syystä on näin, että mitä on esim. minulle herkullinen, on toisille epämiellyttävä, tai päinvastoin – sen takia ruuasta ei puhukaan. Herkullinen hetki on se- kun saan puhua lapsenlapseni kanssa Skypessä , se on minulle ihana herkullinen hetki elämässä … on tosi ikävä että joudun asumaan kaukana lapsistani ja pikku Oskarista , rakastan häntä silmittömästi … odotan kylään.

Jotain, mitä näin.

 Tämä onkin vaikeita kirjoita – ei kirjoittaminen itse ole vaikea, vaan valikoida kaikista kivoista asioista, mitä näen joka päivä.. Tai vaikka kerran elämässä. Tänään näin lintusen lintulaudalla … ihana katsoa näin pientä elävä olentoa ja tekee päivästä paljon hauskempaa.

Joskus kun näkee epäoikeudenmukaista tekee mieli reagoida. Joskus näkee vanhuksia  tai lapsia joka   tuo hymy huulin ja tekee mieli halia niitä .. Joskus tekee mieli auttaa ihmistä joka on hädissään itkemässä, tai kaatunut  kännissä maahan.  sitten otan avuksi sääntö : 1.Halu 2. Päätös  3. Toiminta …  Pääasia, etten kulje ohi välinpitämättömänä ( apua  vaikeaa  sana suomeksi kirjoittaa.)

Mitä teen?

 Olenko elämässä tehnyt kaikki niin kuin pitää, ei oikeasti kukaan usko sitä, että on tehnyt kaikki oikein, eikä tarvitsekin, mutta silloin tuntusi että  se on  ainoastaan oikea askel mitä teen …  ja niistä pienistä askelista muodostuu eilinen päivä . Ja silloin kysyt jo: että mitä olen tehnyt?   Teen tämänpäiväisen askelen oikein, silloin kun ei uskalla teen kumminkin, teen näin että tuntuisi oikein.

Kun se sitten myöhemmin tuntuu että ei ollutkaan oikea. Ei se mitään, virheistäni opin parhaiten …


Kulma

Lapsuuden unissa juoksin karkuun koiraa ja yritin päästä kulmaan taakse, mut ei päässyt. Aina ja aina jäin seisomaan ennen kulma ja käännyin taaksepäin seuraamaa taka-ajajaa. Silloin tuntusi kulma pelastukselta.  Elokuvissa voi aina kulma takaa tulla paholainen, vihollinen … pelottavaa tilanne mennä kulmaan taakse.

Tosielämässäkin kulman takaa voi odottaa yllätys, hyvä tai huono.  Voit tavata tosi hyvä ystävä tai tulee vastaan pelottavaa tilanne. Mutta menee kulmaan taa ja se selviä kuka siellä sut odottaa!

Kulman takaa on vaikka mitä ja kulman alapuolella on silmä.

Kulma on matematiikka ja kosmettiika.

 

On suurta kypsyyttä myöntää
tekemänsä erehdys kokonaan omakseen.

Jokainen tsäänssi on mahdollisuus!
-Matti Nykänen



Tänään täytti rakas poikaseni 34 vuotta .  Ensimmäisestä synttäristä alkaen oli tapana syntymäpäivänlapselle laulaa aamulla synttärionnittelulaulu, Aamulla seisottiin isän kanssa kaksistaan kahden ja puolen vuoden kuluttua seisottiin kolmistaan synttärisankari vuoden edessä ja laulettiin, isällä oli kitaraa ja minulla kukat kädessäni, tuolilla oli paketti ja palavaa kynttilä tai kynttilöitä juuri näin paljon kun lapsi täytti vuosia.. semmoinen tapa  oli meidän perheessä  ja silloin kun mieheni löysi iteles uuden vaimon, silloin laulettiin kuitenkin  joka kerta mutta ilman kitaraa.  . Laulamisen tapa jatkuu nyt  poikani perheessään kun on pikkuinen lapsenlapsi ja olen iloinen, että se traditio jatkuu  Mutta sähköinen onnittelu oli minulta pojalleni tänään aamulla. Hyvä että saa onnitella vaikka sähköisesti …



Maisema. Joka kerta kun matkustan kotimaahani on merimaisema minut valloittanut ihan täysiin, haluan joka kerta itkeä kun näkyy Tallinnan siluetti tää on niin kaunista.   sydämessäni valtaa ihan erilainen tunnelma, lämmin ja ikävää iskevää. Tykkään katsoa sitä juuri mereltä päin.

Ei ole juuri paljon saanut sinne matkusta, sen takia, että kun muutin Suomeen oli pakko olla paikan päällä, kun kävin kielikursseja ja sieltä ei saanut helpolla olla pois. Kaikkea kontrolloiva  sossu ja työkkäri tädit katsoivat, ettei  niiden maksamilla rahoilla matkustamine käy  ja suositeltiin  nopeammin  kotiutua tänne ja unohtaa koko Eesti, kun saan kerran  täältä rahat elämiseen .   Kun valitin koti-ikävä, ei se käynyt. Kun yksi kurssi loppui huolehti työkkäri täti, että saan heti toiselle, ettei välillä jää lomapäiviä matkustaa mihinkään sossu rahoilla . Näin olleen matkustin aika harvoin kotimaahani ja kun hyväksyttiin opiskelemaan lähihoitajaksi, silloin taas ei koulusta poissaoloja saanut luvata … kun oli koululoma –oltiin työharjoittelussa . Silloinkin kun pääsin työelämään ei ollut loma kun kaksi kertaa vuodessa pari viikon loma, silloin käytin sen hyväksi ja matkustin äidille kylään … nyt kun olen invalidi ei pääse mihinkään … ja se merimaisema mitä ihailin silloin, kun matkustin, se on minulla silmien edessä ja mielessäni


Käymme yhdessä ain ..

yhdessä  ollaan jo  10 vuotta

 


Aurinko  - niin on mua kutsuttu  lapsesta asti , voi olla siksi, että  kasvoni on pyöreämuotoiset … aurinkoinen luonne , aurinkoinen hymy , näin sanottiin  täälläkin Suomessa kun kävin kursseja .  Vaikka olenkin semmoinen aurinkoinen ja ulospäin suuntautunut ihminen, on minulla henkisesti välillä todella raskasta … silloin auttavat minut  aurinkoiset ystävät. Musiikki ja kirjat, teatteri ja elokuvat … yritän löytää paljon positiivista. Myös blogeista.   Myös Aurinko itse on kivaa, vaik sitä Suomessa on todella vähään.

Vielä tykkään auringonlaskusta merenrannalla … voi on kaunista.



Läpi sanasta muistin heti sananlaskun” läpi harmaan kiveen”, mitä tarkoita että täytyy mennä eteenpäin ja ei pelätä vaikeuksia vaikka millaiset ne olisivat. Niin olen itsekin yrittänyt toimia.

Koululapsena kuulin latinaksi sananlaskun ”Per aspera ad astra ” se tarkoita ”Vaikeuksien kautta tähtiin." Tämä olikin kauniisti sanottu. Täällä sana ”kautta” vois vaihtaa sanaan ”läpi ”

”Läpi kaikkien vaikeuksien pääsen tähtien asti ”

Mutta elämä on, läpi vaikeuksia olen kulkenut, mutta ei vieläkin tähtiä näy! Missä ne ovat???

 

 1. Sä kasvoit, neito kaunoinen,

isäsi majassa,

kuin kukka kaunis, suloinen

vihreellä nurmella,

kuin kukka kaunis, suloinen

vihreellä nurmella.

2. Lapsuutes ajan hellimmän

sä leikit kanssani,

ja olit paras ystävän’

ja ainoo iloni.

3. Maailma sitten vieroitti

pois meidät toisistaan,

vaan sua, armas ijäti,

ma muistan ainiaan.

P. J. Hannikainen. (Aihe kansanlaulusta.)



 kasvu

http://personal.inet.fi/koti/vexom/henk.htm

Tämä on tosi pitkä artikkeli mutta kiitos haastelle, luin sen. Tämä on nyt minun suosikeissäni ja luen sitä monesti vielä kun oli paljon hyviä ajatuksia.

Pohdin, että olen paljon kasvanut ihmisenä täällä Suomessa.   Aika paljon itse asiassa.    Täällä suurimpana kasvuna pidän sitä, etten halua olla enää täydellinen ja hyväksyn epäonnistumiseen.  En  tarvitse  kaikkea tietää, tuntea  ja  tehdä . Minun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.  En tarvitse häpeä ulkonäköäkään. minun mielestäni se on suuri kasvu.

 Virossa on muuten ulkonäkö ja ulkoinen olemus aikaa tärkeä … vaikka kotona ei ole ruokaa, eikä rahaa – näytetään vieraille että pöytää on täynnä herkkuja ja kodin vieressä on hieno auto.  Ja korkeat korot ja hienot vaatteet pitäisi olla … heheh


  Tänään menin unessa korkea mäkeä pitkiin alas, se tarkoitakin alamäkeä elämässä, eilen tippui suola astia lattialle mitä taas tarkoittaa pahaa, saa nähdä …  Alaspäin juosta on paljon helpompi kuin kiipeä ylöspäin .

 

Sinä … Sinulle kiitos! Sinä olet tärkeä minulle juuri nyt ja täällä hetkellä, tämän kuukauden aikana, tämän vuoden alussa sinä tulit vahingossa mutta tutustuin mielihyvin sinuun blogiemme kautta.

 Eestissä sanotan vieraalle ihmiselle  Teie ..   Kiitos, kun saimme sinutella heti. Kuin olisimme tutut … toivottavasti jatkuu tuttavuus.


Me olemme jo mukana

Nata blogi (Nata)
Nollavaimon paluu (Nollavaimo)
Osakainen (Osakainen)
Rutinoita (Puskissa)
Sanoissa (Minerva)

Tykkään ja luen

lilleline%2B%2B%252832%2529.jpg

Nollavaimon paluu


0_52bd1_2d4edc7a_L.jpg
 
Mrsb
 
 
 
9b7cdd7ff21ct.jpg
 
Neo
 
 
5baa96b72c53t.jpg
Pia
 
 
0_73188_b21a8ac0_XL.png
njunju
 
 


 
0_5cf77_b2499a7d_L.jpg
 
Roz
 
 
0_6e7b7_abd4562a_L.jpg
Marjaana
 
 
2402968360_a22a33db41.jpg
 
-S-
 
 
0_5e7de_3af948b8_L.png
 
vadelma
 
 
lilleline%2B%2B%252831%2529.jpg