Uusi vuosi on alkanut. Tämä alkaa kaikille, odotamme tai emme.  Jotkut odottavat - jotkut nukkuu, jotkut juhlivat, jotkut tappelevat, jotkut paukuttelevat raketteja.  Jotkut ovat töissä kolmivuorotöissä eikä saa nostaa shampanjalasia uuden vuoden kunniaksi.   Silloin kun olin kolmivuorotöissä palvelutalossa, tykkäsin olla töissä just yövuorossa vuodenvaihteessa. Tunsin silloin, että olen hyödyksi työkavereilleni joka halua ehdottomasti kovasti juhlia, eikä vietä vaan tavallinen yö kotona.. Tiesin että vanhukset tarvitsee huoltoa myös yöllä kun paukut herättää niitä ja vanhus utelee kauhistunut ilmeellä että onko sota?

On pakko rauhoittaa heitä ja sitä on pakko tehdä montaa kertaa peräkkäin kun dementoitunut vanhus ei muista hetken päästä mitä olin juuri sanonut..  Katsoa heidän kanssa koristeltu kuusta ja rauhoittaa heidät nukkumaan.

Isossa palvelutalossa on kiva viettää yö kun vuosi vaihtuu. Myös jouluyö. Iso kuusi  on kauniina seisomassa isossa olohuoneessa. Kaikki on melkein hiljaista, tuoksuu laatikoille, piparkakuille, suklaakonfetteille.  Joskus joku vanhus käy vessassa, tai kuka siellä kopistelee? Voi, se voisikin olla joulupukki, mut ei, tämä on Pekka rollaatorin kanssa, toiset vanhukset taas kai nukkuu, ei ole niistää ketään valvomassa 12 asti, sähkökynttilät palaa ikkunoilla sisäpuolella ja ulkona palaa lyhdyt.

On niin satumainen olo.   Voi kun nyt ne rakettipaukut ei taas herättele ketään.  Mietin lapsuuden joulua ja kohta onkin aamu. Ovesta tulee iloisia työkavereita ja toivottamme ”Hyvää uutta vuotta”. Ja kohta saan mennä kotiin nukkumaan. Taas on uusi vuosi.

On tämä työ raskasta mutta myös kaunista ja hyödyllistä, kun tiedän, että vanhukset saa rauhassa nukkua ainakin silloin, kun raketit hiljenevät.