Täällä löytyy :

Varhaiskaalisallaattia ...

Borsskeitto

Sieni-katkarapu-ceviche

Kasviskaalikääryleet

Aasialainen sieni-kasvisvokki

TIETOA   SALAATISTA

Avokadopasta

Mustikkainen juustokakku

Sipulirenkaat

Lihaseljanka

Apelsinimarmeladi

Varhaiskaalisalaattia  Rouva B:n blogista...

Salaattiin tulee:

• yksi varhaiskaali
• purkillinen kermaviiliä
• n. 1 dl tuoretta tilliä hienonnettuna
• 1 rkl sinappia
• puolikkaan sitruunan mehu
• kovaksi keitetty kananmuna hienonnettuna

Borssikeitto

Borssikeitto on maukas venäläistyylinen punajuurikeitto, joka nautitaan smetananokareen kera.

Reseptistä valmistuu 7 annosta

Sieni-katkarapu-ceviche

200 g valkoisia herkkusieniä
2 valkosipulinkynttä
0,5 dl limettimehua
100 g katkarapuja (pakaste)
puolikas tai neljännes punaista chiliä
puolikas tuoretta kurkkua
tuoretta korianteria
0,5 dl appelsiinimehua
0,5 dl oliivi- tai rypsiöljyä
suolaa, pippuria
1 avokado

Anna katkarapujen sulaa jääkaapissa. Viipaloi herkkusienet. Hienonna valkosipulinkynnet ja sekoita ne limettimehuun.

Lisää katkaravut ja sieniviipaleet valkosipuli-limettimehuun. Hienonna chili. Leikkaa kurkku pieniksi kuutioiksi. Lisää nämä käännellen katkarapu-sieniseokseen. Anna ainesten maustua jääkaapissa tunnin ajan.

Mausta seos hienonnetulla korianterilla, appelsiinimehulla, tilkalla öljyä, suolalla ja pippurilla. Voit vielä antaa seoksen maustua jääkaapissa hetken aikaa.

Annostele ceviche tarjolle laseihin. Korista avokadolohkoilla. Tarjoa lisänä patonkia tai maalaisleipää.

Kasviskaalikääryleet

1 keskikokoinen valko- tai savoijinkaali
200 g herkkusieniä
1 pss pakastekeittojuureksia
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
1 rkl oreganoa / basilikaa
1 tl suolaa
0,5 tlk (100 g) raejuustoa
50 g juustoraastetta
1 rkl siirappia
3 - 5 dl vettä

Koverra kaalista kanta pois. Nosta kaali kattilaan kiehuvaan veteen. Anna hautua, kunnes lehdet irtoavat helposti.

Anna pakastejuuresten sulaa ja hienonna ne sauvasekoittimella tai veitsellä.

Viipaloi herkkusienet. Hauduta herkkusienistä pannulla nestettä pois.

Lisää joukkoon hienonnetut keittojuurekset ja hienonnettu valkosipuli. Hauduta 5 - 10 minuuttia. Lisää tarvittaessa öljyä. Mausta täyte oreganolla ja suolalla. Lisää jäähtyneeseen massaan raejuusto ja juustoraaste.

Jaa täyte kaalinlehdille. Kääri lehdet kääryleiksi ja aseta kääryleet tiiviisti uunivuokaan. Kaada päälle vesi, johon on sekoitettu siirappi.

Valele kääryleitä liemellä muutaman kerran kypsennyksen aikana. Anna hautua uunissa 175 asteessa 2 tunnin ajan.

Aasialainen sieni-kasvisvokki

1 sipuli
puolikas tai neljännes tuoretta chiliä
1 paprika
1–2 porkkanaa
150 g  siitake- tai herkkusieniä
puolikas valko- tai kiinankaalia (350 g)
2 rkl r ypsiöljyä
1 rkl thaimaalaista kalakastiketta
tilkka hunajaa tai inkiväärisiirappia
tuoretta basilikaa tai persiljaa
paahdettuja, kuorittuja maapähkinöitä

Kuori ja puolita sipuli. Leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Hienonna chili ja suikaloi paprika. Leikkaa porkkanat ohuiksi suikaleiksi tai höylää porkkanasta ja kaalista kuorimaveitsellä tai vihannesleikkurilla ohuita, leveitä lastuja pitkittäin. Viipaloi sienet.

Kuumenna vokkipannu tai tilava paistinpannu ja lisää pohjalle öljyä. Lisää ainekset pannulle luettelon mukaisessa järjestyksessä. Kääntele aineksia ja kuumenna keskilämmöllä, kunnes kasvikset pehmenevät napakan kypsiksi.

Mausta vokkiruoka kalakastikkeella, joka korvaa suolan. Pyöristä maku hunajalla tai siirapilla. Lisää lopuksi tuoretta yrttisilppua ja pähkinöitä.

Tarjoa lisänä nuudeleita tai riisiä.

TIETOA

SALAATISTA

Salaatit

Salaattien tuotanto on kasvanut voimakkaasti, ja salaattien valikoima on monipuolistunut. Perinteisen lehtisalaatin rinnalla tuotetaan mm. jää-, tammenlehti-, lollo rosso- ja salanova-salaatteja. Tuotanto jatkuu tasaisena ympäri vuoden.

Kuluttajien kiinnostus erilaisiin salaattilajikkeisiin monipuolistaa tuotantoa. Uusia lajikkeita kannattaa kokeilla ruuanlaitossa rohkeasti. Kotimainen salaatti päätyy ruokapöytään taatusti tuoreena, kun matka tuottajalta kuluttajalle jää lyhyeksi.

Salaatin viljely muuttui suuresti 80-luvun alussa, kun kouruviljely ja valotettu ympärivuotinen tuotanto alkoivat Suomessa ja muualla Pohjoismaissa. Keräsalaatin tuotanto vähentyi, kun ruukussa viljelty lehtisalaatti valloitti markkinoita. Keräsalaatin suosio on taas kasvussa ja sitä viljellään nykyisin niin kouruissa kuin turvepedissä.

Viljelmillä on siirrytty ympärivuotiseen tuotantoon. Rapeakeräsalaatin suuren suosion vuoksi tuontia ei kuitenkaan pystytä täysin korvaamaan omalla tuotannolla. Suurimmat tuontimaat ovat Espanja ja Ruotsi.

Salaatteja moneen makuun

Perinteinen keräsalaatti on suomalaisten kestosuosikki, mutta salaattilajikkeiden valikoima on runsas ja monipuolinen. Kaikkia salaatteja säilytetään +2–5 asteessa, kosteassa ja haihtumiselta suojattuna.

Bataviasalaattiﾠ(Lactuca sativa var. capitata)
Maukas ja näyttävä salaatti, joka sopii myös koristeluun. Salaattiristeytys, joka on tyypiltään rapea keräsalaatti. Batavian poimuiset ja rapeat lehdet ovat punertavia tai vihreitä.

Cossalaatti
Ks. roomansalaatti

Endiivit
Säilytä endiivit muovipussissa, johon voit lisätä muutaman tipan vettä ehkäisemään kuivumista.
Kähäräendiivi eli friseesalaattiﾠ(Cichorium endivis var. crispum)
Kähäräendiivi on läheistä sukua siloendiiville. Eroa on ainoastaan lehtien muodossa; kähäräendiivin lehdet ovat pitsimäiset ja hienopoimuiset. Tuuhea lehtiruusuke voi kasvaa hyvinkin suureksi. Uloimmat lehdet ovat vihreitä, sisimmät heleän vaaleankeltaisia. Kähäräendiivi maistuu voimakkaalta ja hiukan kitkerältä, joten se kannattaa sekoittaa muiden salaattilajien sekaan. Lähinnä salaateissa käytettävä kähäräendiivi sopii mainiosti myös koristeluun.
Siloendiiviﾠ(Cichorium endivia var. latifolium)
Myös escariol-salaatin nimellä tunnettu siloendiivi kuuluu väkevän makuisiin salaatteihin. Sileät ja lähes liuskattomat lehdet muodostavat tuuhean lehtiruusukkeen. Siloendiivin kerät voivat kasvaa hyvinkin suuriksi. Uloimmat lehdet ovat vaaleanvihreitä ja sisimmät keltaisia. Voimakkaan makuista siloendiiviä käytetään salaateissa, tavallisesti johonkin miedonmakuiseen salaattiin sekoitettuna. Siloendiivi sopii myös muhennoksiin.

Japaninkaali
Ks. mitsuna

Japaninpersilja
Ks. mitsuna

Jääsalaatti
Tavallisimmin kaupoissa on ruukkujääsalaattia, joka on rapean keräsalaatin ja lehtisalaatin risteytys. Lehtevä ja rapea jääsalaatti tuo ryhtiä salaattisekoituksiin. Rapeus myös ehkäisee salaatin nopeaa nuutumista. Jääsalaatti kestää jonkin verran lämmitystä.

Lollo bionda
Ks. lollo rosso

Lollo rossoﾠ(Lactuca sativa var. crispa)
Lollo rosso kasvaa löyhärakenteiseksi keräksi. Uloimmilta osiltaan punertavat lehdet ovat poimuisia, rapeahkoja ja reunoiltaan kiharaisen ripsuisia. Kerän sisällä lehdet ovat vaaleanvihreitä. Miedon makuista lollo rossoa käytetään värikkyytensä ja kauniin ulkonäkönsä ansiosta paljon koristelussa ja salaattisekoituksissa. Samannäköinen vihreä salaatti on nimeltään lollo bionda.

Mache
Ks. vuonankaali

Mitsunaﾠ(Brassica rapa japonica)
Myös japaninpersiljana tai japaninkaalina tunnettu mitsuna on peräisin Kiinasta ja Japanista. Lehdet ovat koristeellisen liuskoittuneet reunoiltaan. Mieto mutta aromikas mitsuna sopii oivallisesti salaattisekoituksiin tai sellaisenaan leivän päälle.

Keräsalaatitﾠ
Pehmeälehtinen keräsalaatti (Lactuca sativa)
Etelä-Euroopassa, Vähässä-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa kasvavasta villisalaatista polveutuva keräsalaatti tuotiin 1400-luvulla Englantiin, mistä se on levinnyt Pohjoismaihin. Nykyään keräsalaatti on yksi suosituimmista salaateistamme. Mieto salaatti muodostaa pyöreän, pehmeälehtisen kerän; lehdet ovat ohuet ja maukkaat. Keräsalaattia käytetään lähinnä tuoresalaateissa, voileipien päällä ja ruokien koristelussa. Säilytä salaatti muovipussissa, jonne on lisätty muutama tippa vettä estämään kuivumista.
Rapea keräsalaattiﾠ(Lactuca sativa var. capitata)
Myös amerikansalaattina ja jäävuorisalaattina tunnettu rapea keräsalaatti on kehittynyt villeistä salaattilaaduista. Omana lajinaan se on peräisin 1700-luvun Ranskasta, josta se vietiin 1890- luvulla Yhdysvaltoihin. Amerikassa salaattia alettiin kutsua jäävuoreksi (iceberg), ja se saavutti suuren suosion. Euroopassa viljely yleistyi toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaisten miehitysjoukkojen ruokatottumusten myötä. Rapea keräsalaatti kasvaa tiiviiksi keräksi. Lehdet ovat rapeita, paksuja ja meheviä. Salaatin uloimmat lehdet ovat vihreitä, sisälehdet lähes värittömiä. Rapea keräsalaatti sopii erinomaisesti tuoresalaatteihin, koska se pysyy rapsakkana ja kauniina. Sitä voi käyttää myös keitoissa ja padoissa. Lyhyt kuumennus riittää. Rapeuden ja tiukan kerän ansiosta salaatti säilyy muita salaatteja paremmin.

Punasalaatti eli punasikuri (Cichorium intybus var. foliosum)
Italiasta kotoisin oleva punasalaatti on salaattisikurin punalehtinen muunnos. Muodoltaan se muistuttaa amerikansalaattia tai pientä punakaalia. Voimakkaan kitkerästä punasalaatista käytetään vihertävänpunaisten ulkolehtien suojaama punavalkoinen kerä. Punasalaatti sekoitetaan yleensä yhteen mietojen salaattien kanssa. Öljypohjaiset kastikkeet pehmentävät punasalaatin voimakasta makua. Punasalaatti sopii myös hedelmäsalaatteihin.

Punasikuri
Ks. punasalaatti

Romainesalaatti
Ks. roomansalaatti

Romanasalaatti
Ks. roomansalaatti

Roomansalaatti eli sidesalaattiﾠ(Lactuca sativa var. longifolia)
Kiinankaalia muistuttavaa, korkeakeräistä roomansalaattia viljeltiin jo muinaisessa Egyptissä. Myös romaine-, romana- tai cossalaatiksi kutsutun roomansalaatin tummanvihreät lehdet ovat melko suuria, pitkiä ja karkeita. Maultaan se on tavallista keräsalaattia voimakkaampi. Roomansalaattia käytetään yleensä tuoresalaateissa muihin salaattilajeihin sekoitettuna, lisäksi se sopii mainiosti lämpimiin ruokiin.

Rucolasalaattiﾠ(Eruca sativa)
Rucola on kotoisin Italiasta, missä se kasvaa luonnonvaraisena. Pitkät, kapeat ja ohuet lehdet eivät muodosta kerää. Hienoarominen maku tuo mieleen pähkinän ja retiisin. Rucolan suomenkielinen, mutta harvoin käytetty nimi on sinappikaali. Rucola tuo salaattisekoituksiin hienon maun. Se sopii myös yrttiöljyjen ainesosaksi. Rucola ei kestä pitkää säilytystä.

Ruukkusalaatti
Lehtisalaatteihin kuuluva ruukkusalaatti on pohjoismainen keksintö, jota viljellään turveruukuissa. Ruukuissa viljellään myös värikkäitä salaatteja. Ruukkusalaattia käytetään lähinnä tuoresalaateissa ja ruokien koristeena. Se säilyy paremmin kuin tavallinen salaatti. Säilytä ruukkusalaatti alkuperäisessä muovissaan.

Salaattisikuriﾠ(Cichorium intybus)
Salaattisikuri muodostaa vaaleankeltaisen, 7–20 cm pitkän suipon lehtiruusukkeen. Lehdet ovat meheviä ja kirpeänmakuisia. Salaatin kitkerä kanta kannattaa leikata pois. Punainen salaattisikuri on vaaleankeltaisen salaattisikurin muunnos, jota käytetään salaattisikurin tavoin sekä raakana että kypsennettynä. Salaattisikuri sopii salaatteihin, keitettynä ruokien lisäkkeeksi ja juustotarjottimelle sekä lämpimiin ruokiin. Voimakasta makua voi miedontaa pitämällä salaattisikuria tovin lämpimässä vedessä. Säilytä muovipussissa pimeässä, sillä valo muuttaa maun kitkeräksi. Ks. myös punasalaatti eli punasikuri.

Sidesalaatti
Ks. roomansalaatti

Sinappikaali
Ks. rucolasalaatti

Tammenlehtisalaatti (Lactuca sativa var. crispa)
Tämän lehtisalaatin muunnoksen lehdet ovat liuskoittuneet tammenlehtiä muistuttavalla tavalla. Salaattia viljellään puna- ja vihreälehtisenä, mutta vihreänkin lajikkeen lehdissä on häivähdys ruskehtavanpunaista. Kookas kerä on löyhä ja tuuhea. Salaatti maistuu täyteläiseltä, mutta ei kitkerältä. Sitä käytetään tuoresalaateissa ja koristelussa. Salaattisekoituksissa näyttävä tammenlehtisalaatti pääsee hienosti esille.

Tatsoi eli tha tsaiﾠ(Brassica chinnsis var. rosularis)
Vitamiinivihannekseksi Japanissa kutsuttu tatsoi sisältää runsaasti kaliumia, magnesiumia ja rautaa. Tummanvihreä tatsoi on maultaan mieto ja tyylikkään aromaattinen. Lehdet kestävät myös kuumennusta. Monikäyttöinen tatsoi sopii mm. salaatteihin ja keittoihin sekä lihan ja vihannesten seuraksi esimerkiksi vokkeihin.

Tha tsai
Ks. tatsoi

Vuonankaali eli mache (Valerianella locusta)
Vuonankaalia viljeltiin jo antiikin Roomassa. Nimestään huolimatta vuonankaali on salaattikasvi. Vuonankaali koostuu pienistä lehtiruusukkeista. Maultaan miedot ja pähkinämäiset lehdet ovat pienehköjä ja lusikkamaisia. Vuonankaali sopii sellaisenaan tuoresalaatiksi tai salaattisekoituksiin. Siitä saa myös kauniita ja maukkaita koristeita ruokiin. Säilytä muovipussissa; vuonankaali ei kestä pitkää säilytysaikaa.

Avokadopasta

Syksyn 2012 ehdoton suosikkiruoka oli avokadopasta. Muista käyttää reseptiin kypsiä, syöntivalmiita avokadoja!

Annoslukumäärä

Valitse

Mustikkainen juustokakku

Tämä ihana juustokakku saa makua mustikoista ja kardemummasta! Kakusta riittää myös useammalle herkkusuulle.

Reseptistä valmistuu 24 palaa

Sipulirenkaat

Maukkaat sipulirenkaat maistuvat sellaisenaan dipin kera tai vaikka hampurilaisaterian kera.

Reseptistä valmistuu 25 kpl

Lihaseljanka 1/2  täältä kopioitu

http://lautasellesi.blogspot.fi/

Seljankasta löytyy hyvin monia reseptejä internetissä. Monessa ohjeessa sanotaan, miten tämä on oikea ja aito seljankan ohje. Suomi-Venäjä-Seura esittelee omaa aitoa lihaseljankansa, mikä on peräti tunnetun historian tutkijan ja kulinaristin Viljam Pohlebkinin ohje. Olen löytänyt sellaisiakin seljankan ohjeita, missä alkusanoissa ilmoitellaan, miten tämä on tunnettu eestiläinen keitto ja sisältää mm. erilaisia juureksia ja vihanneksia. Kerran täällä Suomessa työpaikkaruokalassakin söin seljankaa, mikä mielestäni oli vaan juureskeitto muutamalla lihapalalla.

Seuraavan käsityksen seljankasta olen saanut omalta äidiltä. Seljanka on paksu lihakeitto, missä on erilaisia lihoja: nautaa, sianlihaa, kanaa, vasikkaa. Keitossa pitää olla rasvatonta korkealaaduista luullista keittolihaa. Pitää olla ainakin kaksi erilaista keittolihaa. Niiden lisäksi on seljankassa nakkeja, makkaraa, talousmakkaraa (se on eestiläinen pieni makkara, jotain nakin ja grillimakkaran välistä) ja savustettua lihaa, mikä antaa keitolle hyvän savun lisämaun. Seljanka sisältää paljon suolakurkkua ja sipulia, niiden lisäksi tomaattisosetta ja mausteita. Niin että lihaseljanka on lihan, sipulin ja suolakurkun keitto. Seljanka on arvokas keitto, koska se sisältää niin paljon lihaa, että lusikka pysyy keitossa pystyssä. Seljankapohjan tekeminen on tärkeä, koska siinä syntyy nn. seljankan maku. Seljankan pohja syntyy kuulottamalla sipulia ja kurkkua voissa tai ruokaöljyssä pannulla. Myös makkara, nakit ja savuliha ruskistetaan kunnolla pannulla.

Uskon omaa äitiä, koska hän on saanut tämän ohjeen jo 60-luvulla Koillis-Eestin öljytehtaan ruokalan venäjänkieliseltä keittiömestarilta, missä äiti aloitti kokkiuransa kokkioppilaana. Sellaista lihaseljankaa olen syönyt lapsuudessa ja nuoruudessa monessa Eestin kesän ulkoilutapahtumassa, missä ilmassa on tuoksunut lihan, pannulla ruskistettujen nakkien/makkaroiden, kuullotetun sipulin ja kurkun sekä tomaattisoseen tuoksu.








Löysin internetistä lihaseljankasta myös eestiläisen SL Ôhtulehden lehtijutun, missä tallinnalaisen Palace hotellin ruoka-alan konsultti Priit Ilves puhuu ”oikeasta seljankasta”. Se on aika samantyyppinen kuin minun tiedossa oleva keitto. Priit Ilveksen mukaan tärkein on oikea keittoliemi, mistä jää paksu sakea viiva lautasen reunalle. Hyvä on käyttää ainakin yhtä luullista lihaa ja pekonia (savustettua lihaa). Kun sipulit ja suolakurkku kunnolla kypsennetään pannulla pekonirasvassa tai voissa, silloin tulee keitosta tasainen ja palat jäävät keiton pohjaan. Raakana lisätyt palat nousevat keiton pinnalle. Sipulin määrä keitossa on hyvin tärkeä, esim. 1 kg seljankapohjan valmistamiseksi otetaan 600-700 g sipuleita. Seljankaa tarjotaan aina sitruunaviipaleiden (3-4 per lautanen) tai kapriksien kanssa. Yhdellä lautasella pitää olla myös n. 5-6 oliivia.

Oikea seljanka on:
* paksu
* valmistettu oikeasta luullisen lihan keittoliemestä (suositeltava vasikan)
* suolakurkuilla
* käytetty tomaattimurskaa
* lisätty vähän tuoreita tomaatteja
* pohja on kunnolla paistettu
* sisältää kokonaisia oliiveja, suositellaan Kalamatan oliiveja
* sitruunaviipaleilla tai kapriksilla
* syödään smetanalla (erillisessä astiassa, lisääminen vapaaehtoinen)

Jätän jokaiselle oikeuden valmistaa omaa oikeaa lihaseljankaa, mutta seuraavassa blogipäivityksessäni on lihaseljankan valmistusohje, mitä minä tiedän. Samantyyppistä seljankaa pienillä eroilla on tarjolla nykyaikanakin monessa eestiläisessä kuppilassa, missä eestiläiset äijät käyvät sitä mielellään syömässä. Samantyyppistä seljankaa tuottavat eestiläiset elintarviketuotteiden valmistajat. Esim. meillä kotona löytyi kaapissa Eestin matkalta ostettu Salvestin seljankapurkki, missä tuoteselostuksesta lukee: nautaa, sipulia, suolakurkkua, kinkkua, tomaattisosetta, savumakkaraa, kanan lihaa, sian kamaraa, vehnäjauhoja, voita, suolattua tilliä, paprikaa, silavaa, suolaa, oliiveja ja mausteita.

Muuten: sellaisissa purkeissa, missä on myös seljanka, on Eestissä kaupoissa myynnissä laaja valikoima valmisruokaa (keittoja, pataruokia, puuroja jm.), mitkä ovat aika suosittuja paikallisten asukkaiden joukossa, koska niistä valmistuu helposti ja nopeasti lämmin ateria. Ihmisillä ei ole aina mahdollista tuntikaupalla valmistaa keittiössä hellan ääressä ruokaa ja silloin on hyvä ostaa purkissa vaikkapa seljankan valmispohja, lisätä vettä siihen ja lämmittää se kotona kattilassa. Mielestäni Eestin purkkiruoat ovat kuin Suomen laatikkoruoat. Käteviä.

Seuraavaksi lihaa pöytään ja lusikka keittoon pystyyn, koska tulee Lihaseljanka 2/2!

Katso myös Seljankan makuinen makkarakeitto.

täältä kopioitu

 

 

Lihaseljanka

 

Seljankasta löytyy hyvin monia reseptejä internetissä. Monessa ohjeessa sanotaan, miten tämä on oikea ja aito seljankan ohje. Suomi-Venäjä-Seura esittelee omaa aitoa lihaseljankansa, mikä on peräti tunnetun historian tutkijan ja kulinaristin Viljam Pohlebkinin ohje. Olen löytänyt sellaisiakin seljankan ohjeita, missä alkusanoissa ilmoitellaan, miten tämä on tunnettu eestiläinen keitto ja sisältää mm. erilaisia juureksia ja vihanneksia. Kerran täällä Suomessa työpaikkaruokalassakin söin seljankaa, mikä mielestäni oli vaan juureskeitto muutamalla lihapalalla.

Seuraavan käsityksen seljankasta olen saanut omalta äidiltä. Seljanka on paksu lihakeitto, missä on erilaisia lihoja: nautaa, sianlihaa, kanaa, vasikkaa. Keitossa pitää olla rasvatonta korkealaaduista luullista keittolihaa. Pitää olla ainakin kaksi erilaista keittolihaa. Niiden lisäksi on seljankassa nakkeja, makkaraa, talousmakkaraa (se on eestiläinen pieni makkara, jotain nakin ja grillimakkaran välistä) ja savustettua lihaa, mikä antaa keitolle hyvän savun lisämaun. Seljanka sisältää paljon suolakurkkua ja sipulia, niiden lisäksi tomaattisosetta ja mausteita. Niin että lihaseljanka on lihan, sipulin ja suolakurkun keitto. Seljanka on arvokas keitto, koska se sisältää niin paljon lihaa, että lusikka pysyy keitossa pystyssä. Seljankapohjan tekeminen on tärkeä, koska siinä syntyy nn. seljankan maku. Seljankan pohja syntyy kuulottamalla sipulia ja kurkkua voissa tai ruokaöljyssä pannulla. Myös makkara, nakit ja savuliha ruskistetaan kunnolla pannulla.

Uskon omaa äitiä, koska hän on saanut tämän ohjeen jo 60-luvulla Koillis-Eestin öljytehtaan ruokalan venäjänkieliseltä keittiömestarilta, missä äiti aloitti kokkiuransa kokkioppilaana. Sellaista lihaseljankaa olen syönyt lapsuudessa ja nuoruudessa monessa Eestin kesän ulkoilutapahtumassa, missä ilmassa on tuoksunut lihan, pannulla ruskistettujen nakkien/makkaroiden, kuullotetun sipulin ja kurkun sekä tomaattisoseen tuoksu.








Löysin internetistä lihaseljankasta myös eestiläisen SL Ôhtulehden lehtijutun, missä tallinnalaisen Palace hotellin ruoka-alan konsultti Priit Ilves puhuu ”oikeasta seljankasta”. Se on aika samantyyppinen kuin minun tiedossa oleva keitto. Priit Ilveksen mukaan tärkein on oikea keittoliemi, mistä jää paksu sakea viiva lautasen reunalle. Hyvä on käyttää ainakin yhtä luullista lihaa ja pekonia (savustettua lihaa). Kun sipulit ja suolakurkku kunnolla kypsennetään pannulla pekonirasvassa tai voissa, silloin tulee keitosta tasainen ja palat jäävät keiton pohjaan. Raakana lisätyt palat nousevat keiton pinnalle. Sipulin määrä keitossa on hyvin tärkeä, esim. 1 kg seljankapohjan valmistamiseksi otetaan 600-700 g sipuleita. Seljankaa tarjotaan aina sitruunaviipaleiden (3-4 per lautanen) tai kapriksien kanssa. Yhdellä lautasella pitää olla myös n. 5-6 oliivia.

Oikea seljanka on:
* paksu
* valmistettu oikeasta luullisen lihan keittoliemestä (suositeltava vasikan)
* suolakurkuilla
* käytetty tomaattimurskaa
* lisätty vähän tuoreita tomaatteja
* pohja on kunnolla paistettu
* sisältää kokonaisia oliiveja, suositellaan Kalamatan oliiveja
* sitruunaviipaleilla tai kapriksilla
* syödään smetanalla (erillisessä astiassa, lisääminen vapaaehtoinen)

Jätän jokaiselle oikeuden valmistaa omaa oikeaa lihaseljankaa, mutta seuraavassa blogipäivityksessäni on lihaseljankan valmistusohje, mitä minä tiedän. Samantyyppistä seljankaa pienillä eroilla on tarjolla nykyaikanakin monessa eestiläisessä kuppilassa, missä eestiläiset äijät käyvät sitä mielellään syömässä. Samantyyppistä seljankaa tuottavat eestiläiset elintarviketuotteiden valmistajat. Esim. meillä kotona löytyi kaapissa Eestin matkalta ostettu Salvestin seljankapurkki, missä tuoteselostuksesta lukee: nautaa, sipulia, suolakurkkua, kinkkua, tomaattisosetta, savumakkaraa, kanan lihaa, sian kamaraa, vehnäjauhoja, voita, suolattua tilliä, paprikaa, silavaa, suolaa, oliiveja ja mausteita.

Muuten: sellaisissa purkeissa, missä on myös seljanka, on Eestissä kaupoissa myynnissä laaja valikoima valmisruokaa (keittoja, pataruokia, puuroja jm.), mitkä ovat aika suosittuja paikallisten asukkaiden joukossa, koska niistä valmistuu helposti ja nopeasti lämmin ateria. Ihmisillä ei ole aina mahdollista tuntikaupalla valmistaa keittiössä hellan ääressä ruokaa ja silloin on hyvä ostaa purkissa vaikkapa seljankan valmispohja, lisätä vettä siihen ja lämmittää se kotona kattilassa. Mielestäni Eestin purkkiruoat ovat kuin Suomen laatikkoruoat. Käteviä.

Seuraavaksi lihaa pöytään ja lusikka keittoon pystyyn, koska tulee Lihaseljanka 2/2!

Katso myös Seljankan makuinen makkarakeitto.