Äitiys ihan hukassa 8vee tuittupään kanssa

En tiedä mitä meille on tapahtumassa, lapsi on viime kuukaudet ollut kun kananmunilla käveltäisiin.. Saattaa kotiin tullessa alkaa heti rähjäämään.  KAIKKI on ei ja provosoi minut aivan kamalaan mielentilaan ja siitähän ei hyvä seuraa. Illat on pelkkää huutoa (vaikka kuinka olen päättänyt etten huuda) lapsi huutaa kahta kauheammin (varmasti minulta oppinut) nyt nimittelee ja hokee "en harjaa hampaita koska sä et määrää täällä, en mene nukkumaan koska sä et määrää koska menen" jne.  ja kun poltan päreeni tätä kuunnellessa ja ylimielistä suunsoittoa kuunnellessa, niin raahaan väkisin ja siitäkös huuto ja karjunta tulevat. En jaksa enää, kaikki illat ovat itkua ja huutoa ja lopulta niin paha mieli kaikilla, mikä avuksi?

Vai tämä on se tuittupää?

Nyt tiedettään, ikävä- kun on semmoinen äitiys ja lapsuus. 

Mielestäni yksikään lapsi ei itke, eikä karjuu, eikä rähjää, kun hänellä on kaikki kunnossa, täytyy vaan miettiä mitä puuttuu lapselta.  

 Ei lapsi paljon haluaakaan eikä vaadi - vaan rakkautta ja hellyyttä ja lämmin tupa ja ruokaa ja puhtaat kuivat, mukavat vaatteet …

Mutta kuinka paljon on aikaa lapsillemme?  Mukavampi on lapselle ostaa tietokone /tai vastaava kuin antaa hänelle rakkautta …  karoliinakansi_jpg318-normal.jpg