Mammografiassa käyty tänään.

Tulin ulos ja mieheni oli autolla jo oven takana ja istuin autoon ja itku tuli...  

Ei itku tullut siitä että se toimenpide sattuu, vaan muuten vaan oli ihan epämiellyttävä kohtelu..

Ei itse asiassa tutkiva naislääkäri kohdellut mua tylysti, vaikka se veti tisseistä ihan julmasti.  ja työnsi mut eteen takaas kovakouraisesti. 

Ja se, mitä minä ihmettelin, oli se -ettei ollut edes kumihanskoja.  Nyt sen kauhean sairauden vuoksi olisi voinut olla... 

Ja oliko se lasipöytä puhdas ja pyyhitty mihin minä omani tissini laitoin ja se käsipidike mistä pidin kiinni, ei kukaan mun nähdessä sitä puhdistanut... mutta  mun mielialani meni  niin alas kun näin miten se avustaja   minut katseli . se pikkuinen ”noita" joka vei niitä kuvia sieltä toiseen huoneeseen,

  Ei ollut vaikea panna merkille hänen katseitä joka ei ollut ystävällisiä. Tuli niin paha olo ja mietin ettei semmoisessa paikassa ihmisten kanssa saa työskenella semmoinen ”vihaisia” katseita heittävä ihminen.   

Jotenkin arvottomuuden tunne minulle tuli..   ja huomasin vielä kun mennessä pois,   hetkeksi pysähdyin ja  näin jotakin  niitten kahden välissä . niin kuin olis tuo  arvostellut mua   ( näytti jotakin tutkijalle  ja se hämmentyi kun huomasi että minä huomasin