Kun olin töissä lastentarhassa kysyttiin kerran ryhmäni lapsiltaan meidän ikää.

Tarhanopettajaa, kuka enimmäkseen ajan hymyili ja nauroi lasten kanssa, häntä pidettiin kaikista toisista hoitajista nuoremmaksi.   Tavallisesti onkin näin, että hymy nuorentaa.

Tässä Suomessa kun työskentelin palvelutalossa, näin paljon ikäihmisiä, tai vanhuksia.   Ikinä en käyttänyt niiden kuullessaan sitä termiä.   Monetkin ihmiset eivät kestäisi semmoista kohtelua. Kukaan ei tahdo olla vanhuus, vaikka olisi 100 vuotta vanha.  Jokainen meistä on tuntenut että ikä vuosissa ei vastaa henkistä ikää. Aina se meidän rakas henkemme on nuorempi, kuin passissa on kirjoitettu.

Minä en henkilökohtaisesti häpeä sanoa, että olen 56. vuotias nainen.  Ei häpeä sitäkin, että olen työinvalidi.  Mitäs sille, näin tapahtuu minulle ja ei voi sille mitään ja yritän olla oma itseni ja pärjätä näin kun osaan ja pystyn.. 18. vuotiaan verrattuna olen vanhuus jo pitkään aikaan, mutta ei itse sitä itselleen sanomaan rupea… hehee.

Tykkään vanhuksista.   Huomasin kuinka kauniit ovat vanhukset.. Vaikka olisivat ryppyisiä mutta kun silmät loistaa, eivät rypyt tee ihmistä rumaksi, vaan ruma käytös, välipitämättömyys ja epäystävällisyys.

Nykyaikaiset vanhukset ovat kauniita, he ovat kohteliaita, sydämellisiä, he ovat kasvaneet silloin, kun vieläkin sanottiin vanhemmalle ihmiselle TEIE, eivät kiroilu ja tupakoiminen, kadulle sylkeminen ollut sallittua. Tytöt olivat tyttömäisiä ja nättejä.   Katselin mummojen kanssa valokuvia vuodesta 1935, silloin kuin he olivat vielä 18 ihania, mustavalkoisia kuvia, mutta näin kuinka kauniit he olivat silloin ja kauneus pysyy ennallaan vaikka rypyt olisivat otsassa ja kädet tärisee.

 Mitäs tuumitte - nykyaikana kun tupakoidaan ihan älyttömästi, juodaan ja käytettään huumeita jo lapsesta asti – minkälainen vanhus sieltä kehittyy? Kuka uskalla heitä hoitaa.  Minkälaisissa hoitopaikoissa tulevaisuudessa elettään/hoidetaan vanhuksia?  Onko eristetty aggressiiviset – vanhukset rauhalisistä?

Tykkäsin halia vanhuksia.  Pyysin lupaa, ei tyrkyttänyt halijani väkisin, vaan joskus - noin vaan halittiin, laitettiin kättä olkapäälle ja hymyiltiin. Ja kuinka ollakaan, oli semmoisiakin vanhuksia, joka ei alussa huolinut halailusta, mutta aikaa kuluessa pyysi itse- saanko halisi.  Se oli kun työpalkkio.

Halijani kanssa tienasin joku työkaverini paheksuntaa, kun hän itse ei uskaltanut halia vanhuksia.

Mutta ei se minua haitannut, kun tiesin että vanhukset tykkää.

Kaikki on lukenut kuinka kiirettä on hoitajilla, kuinka vähään tienataan, mutta olen sitä mieltä että, kun on aikaa käydä työvuoroon aikana 5-6 kertaa tupakilla – silloin pitäisi löytymään halijaamme vanhuksille ja aikaa niille hymyillä hoidon lisäksi.   He ovat sen ansainneet omalla elämällänsä.

http://natnie01.vuodatus.net/lue/2009/04/huhtikuu-2009-ruokapaivakirja

Tulipas nyt kirjoiteltua kaikesta vanhukseen liittyvästäkin.

tämän päivän vanhuksia ei pelotta mitään ...