Kuukausi on mennyt ohi ja en ole pystynyt kirjoittamaan ainoatta riviä tänne. Sen takia tunnen syyllisyyttä. Mutta olen lukenut paljon.  Kiitos Marjaanalle , hän on mainostanut paljon kirjoja ja kun on aikaa lukea niin olen sitä tehnyt ja ei ole  seurustellut tietokoneeni kanssa. Tänään luin loppuun Lars Keplerin kirjan ”Nukkumatti” Varmaan olette sitä jokainen lukenut.  Tosi jännittävää kirja  ja helppoa lukea.  vaikka oli niin paksu kirja, mutta luin sen nopeasti …

Lumiselta rautatiesillalta löytyy sekava, pahasti kylmettynyt nuori mies. Hän paljastuu kolmetoista vuotta sitten kadonneeksi Mikael Kohler-Frostiksi, sarjamurhaaja Jurek Walterin oletetuksi viimeiseksi uhriksi. Joku on pitänyt Mikaelia vankina, mutta kuka? Walter se ei ole voinut olla, sillä hän on istunut rikoskomisario Joona Linnan ansiosta koko tämän ajan oikeuspsykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla. Mikael itse on vakuuttunut, että vangitsija on Nukkumatti. Hän ei muista muuta kuin unettavan hiekan ja pimeässä kilisevät posliiniset sormenpäät.

Maaliskuun alussa vietettiin mieheni 65 v. synttäreitä. Meillä kävi vieraitakin.  Appi ja anoppi ja mieheni 60 v. sisko perheineen.

Mieheni kukkakimppu  jonka  isä ja äiti toivat

Ihana kukkakimppu -

Minulla on mahtava anoppi, rakastan häntä niin paljon, hän on niin ystävällinen ja hyvä ihminen.  Samoin mieheni sisko.     Oli todella kiva niiden kanssa rupatella ja syödä kakkua ja kahvit.

 mieheni sisko toi hänelle  villasukat ja minullekin myös ja  hänen tytärensa perhe  oli juuri lomalla  Intiassa ja sieltä minulle tuotiin tuliaisiksi riikinkukkon koru

Minule lämpimät villasukat

 miehelleni myös

Sitten 8. päivä maaliskuuta toi mies minulle naistenpäivänkukat. Sitä juhlittaan enemmän Virossa Neuvosto aikana oikein runsaasti, mutta nyt on siellä enemmän suosittu äitienpäivän viettäminen.  Ja nyt on maaliskuu jo melkein puolessa välissä ja kohta on kevät. Onneks oli lyhyt talvi.

Yritän kuitenkin jatkaa tätä blogia, vaikka olen huono kirjoittamaan. Minulla ei ole mitään kerrottavaa politiikasta, eikä osaa mitään muutakin juttuja keksiä. Kirjoitan vaan elämästäni ja se on melkein tylsä, kun olen enimmäkseen kotona ja ei tapahdu mitään jännää.

Mutta olen iloinen kun joku tykkää joskus käydä sivullani  ja vieläkin iloisempi kun jätä minulle pienen tervehdyksen.  Kiitos!